Making the things true.

Viikonloppuna en tehnyt paljon mitään, mutta mahtui mukaan muutama hassu sattuma. Lauantaina kävin Olgan ja Sophian kanssa ostoksilla ja dinnerillä Galleria Mall'illa, jossa hengaan nykyään aika paljon (koska olen alkanut viettämään enemmin aikaa White Plainssissa). Mun mukaan ei tarttunut kuin ihan superihana leimasin, jollaista en ennen ole edes nähnyt. Melkein tanssahtelin ulos kaupoista, koska olin niin ylpeä, etten tuhlannut rahojani. Mun tän viikon projekti on kuitenkin täydentää kesävaatevarastoa housujen ja "iltavaatteiden" muodossa, koska housuista suurin osa on niin isoja, ettei ne pysy päällä. Hups! Niin en tiedä, olenko täällä kertonut, tai onko kukaan tajunnut, mutta olen laihtunut viimekesästä yli kymmenen kiloa, ja olen siitä onnellinen.


Tässä se leimasin, johon olen täysin rakastunut.
(tuossa on siis noita lausahduksia enemminkin)
Enää tarvitsee ostaa mustetta.

Sunnuntaina sitten lähdin ihan oikeasti shoppailemaan. Tällä kertaa cityyn ja teinpä muutaman hyvän löydönkin, kun yksikseni sain tutkia kauppoja ympäri. Mm. 10$ täydellisesti istuvat farkkushortsit (x2) löysi nopeasti tiensä mun kaappiin. Löysin myös bilelaukun, jonka etsintään meni tutusti se puoli vuotta, enkä kyllä voi haukkua kesämekkoanikaan (huomenna meen vielä hakemaan toisen, erilaisen, Targetista). Myöhemmin sitten soittelin Olgalle, että mihin päin se koulunsa päätytyttyä on suuntaamassa, koska oltiin sovittu dinner-date lower-Manhattanille. Yllätys oli suuri ja mieluinen, kun Olga oli ottanut mukaansa pari koulussa juuri tapaamaansa tyttöä, joista yksi sattui olemaan Cassandra. Olin Cassandran kanssa samaan aikaan training schoolissa ja siellä mm. istuttiin vierekkäin samassa pöydässä, thetiin yhdessä projektia, juteltiin hirrrrmuisesti ja sitten, kun minä muutin Connecticutista tänne ja Cassandra New Jerseyhin niin ei vain enää nähty, eikä pidetty yhteyttäkään (ja siitä on aikaa 9kk!). Illallistettiin sitten Cafe teria -nimisessä paikassa, jossa sain parhaan hampparin ikinä. Oli avocadoa, karpaloa ja kalkkunaa, omnomnom.



NYC -subway.
Yleensä ne on tupaten täynnä,
joten tyhjässä metrossa luovuus kukoistaa.



Tänään on satanut ja ollut kylmä koko päivän. Niin kävi kyllä eilenkin, mutta mua harmittaa, etten päässyt A:n kanssa leikkipuistoon, tai ulos. H:lla oli lyhennetty koulupäivä, joten A:n ollessa koulussaa käytiin kirjastossa hakemassa pari kirjaa, jotka hostit halusi sen hakevan ja tein sitten randomisti spesiaalijutun pojan kanssa. Onneksi H oli täysin mukana ja tytöt ei tiedä meidän suklaakeksien täyteisestä retkestä Starbucksiin vieläkään. Koko hommahan alkoi siitä, että H halusi välttämättä näyttää miulle videon youtubesta, muttei muualla ollut nettiä ja oltiin tienpäällä, joten käytiin sitten Starbucksissa. Normaalistihan nää lapset saa sydä vaan tiettyyn aikaan ja "terveellisesti", joten tämmöinen on oikeasti erikoista niille. Olin niin ylpeä, kun molemmilla oli niin hauskaa.

Tänään on myös ollut tietyllä tavalla "lopun alku"-päivä, koska mom kertoili aamulla, että niillä on vähän ongelmia löytää seuraava au pair ja itse sitten paljastin illalla lukkoonlyödyn suunnitelmani ensivuodesta. Tuntui tavallaan pahalta kertoa, että itsellä on ensinnäkin kesätyö päiväkodissa ja toisekseen potentiaalinen perhevaihtoehto, jotta voin au paireilla myös syys-heinäkuun (tosin ei lukkoonlyöty). Kuitenkin onneksi mun hostit on niin kivoja, että ne täysin ymmärsi miun ratkaisut ja kannusti toteuttamaan ne. Toinen loppuun liittyvä asia on se, että varasin lentoni travel monthia varten. Tai siis ne lennot, jotka nyt on ainakin ihan varmoja. Eli ensteksi tämä tyttö lentää 20.6. Chicagoon, seltä jatkan 25.6. San Diegoon ja lopuksi tulen San Fransiscon kautta takaisin NYC:n seudulle. Se mitä tuolla välillä tapahtuu on miulle itsellenikin suuri mysteeri, joten älkää kyselkö siitä.


10 months.

I decided to write this in English that everyone could understand it.

These numbers that I'm thinking right now are driving me crazy! 10 months in here. 2 months left. 1 month to travel. Many of you might be curious about what happens after it. Well, let me tell you the answer.. I'm gonna be an au pair in somewhere in Europe. During that time I'm gonna find a place to study and get a degree that's not going to take more than 3 years and after that I'm coming back here and staying here. Yeap mommy, you read it right I'm staying here.

I'm distressed and sad about leaving here. The time really is running out and I can't do anything to stop it. I could make it slower by making it boring but that's not what I want to, I want to live here. I found my place, let me stay here, please. I've met so many awesome people from all over the World and saw places that many Finns just dream about, but I'm not done with this country. I'm not even done with this area. I wanna see more, fall in love more (if it's even possible) and live the life I wish I had.

As you can see, being au pair might give you a lot. It might even give you a direction for the rest of your life. During these ten months I've learned a lot new sides of myself. I've grown up as an human though the little kid inside me is still alive. I've got rid off most of my bad habits and I love the person I've become. The last but not least I've finally done something that I want to do instead something that other people expect me to do and be succesful in it.

My host family is awesome. I've got many new friends and I believe that with many of them I'm going to be in touch for the rest of my life. The area I live in is one of the best that au pair can end up (if you don't think about using money). The local people are warm and friendly and they're smiling! I'm going to have big problems to get used to Finland again. I actually don't think I'm ever going to get used to it again. Right now the biggest feeling in my head/heart is just distressing....

Lentää lentokonetta

Vien teidät nyt aikamatkalla mun viimeviikkoon. Ottakaa mukava asento siinä tuolissanne/sohvallanne/sängyssänne/tms. ja pitäkää koneesta kiinni.

Sunnuntaina 8.4. Mun herätyskelloni soi 6.15am, koska Laura kivana ihmisenä kyytsäsi miut JFK:lle samalla, kun haki sieltä omia hostejaan. Menin alakertaan siinä 6.45am paikkeilla ja kaikkihan oli tietenkin jo hereillä ja tytöt koitti saada miut ottamaan mukaan suklaata ja muita nameja, mitä pääsiäispupu edellisenä yönä oli koreihin tuonut (myös miun). Koska suuntana oli todellakin lentokenttä ja mulla ei ollut mikään hirveä makeannälkä, niin päätin kuitenkin jättää namuset kotiin. Hyppäsin pihalla autoon ja huristeltiin JFK:lle, jossa lähdin seikkailemaan kohti 2 termianaalia ja 9 porttia. Aikaa mulla oli ihan mukavasti, joten nappasin vähän jotain aamupalaakin mukaan ja kävin ostamassa uusimman National geographic'in ennen lähtöä.

Suuntana oli siis Miami ja sinne päädyinkin. Löysin jopa hostellin ihan kätevästi. Hengailin aikani kuluksi tutkien vähän lähistöä ja kävin tsekkaamassa South beachin. Sunnuntaina en ihan hirveästi muuta ehtinytkään tekemään.

Maanantaina 9.4. päätin pitää täydellisen löhölomapäivän ja loikosin koko päivän beachillä, jonne hostellilta oli kaksi korttelia matkaa, kahden alankomaalaisen huonekaverini kanssa. Enkä melkein edes palanut ollenkaan!

paras aamupala ikinä!

Tiistaina 10.4. menin ensin yksikseni leikkimään rantautunutta ryhävalasta rannalle aamusta aina johonkin 1pm asti, jolloin kampesin itteni takaisin hostellille, koska olin edellisenä päivänä varannut itselleni matkan Everglades'ille. Kyseessä on siis aika hemmetin iso kansallispuisto, mutta itse kuitenkin menin vain sille turistirysän ominaisuutta toimittavalle osalle sitä. Bussikuski kierrätti meitä ensin ympäri Miamin down townia ja sitten lopuksi mentiin kuin mentiinkin vähän pongailemaan alligaattoreita ja muuta villielämää. Tiesittekö mutuen, että Miamissa on 26 erilaista käärmelajia?

Jos klikkaatte tän kuvan suuremmaksi, niin saatatte huomata,
että tää lintu, joka on vieläpä yksiavioinen on vähän hönö ja uhkarohkea..



His name is Larry and he's 3yrs old <3



The true Florida.

Kun tuo retki oli päättynyt, niin kello lähenteli jo kuutta, joten painuin suoraan suihkuun ja sen jälkeen kävin varaamassa torstaille toisen retken muualle. Sen jälkeen köpöttelin syömään Fridaysille.

Keskiviikkona 11.4. pidin taas välipäivää kaikista aktiviteeteistä ja yllätysyllätys makasin rannalla koko päivän. En muista monelta sinne menin, mutta takasin en tullut ennen ilta seitsemää. Typerää on se, että olen vieläkin ihan valkoinen.

Torstaina 12.4. Lähdin aamuvarhaiselle (lue: 10am) käväisemään Miami Sea Aquariumilla. Se syy, miksi tonne menin oli se, etten ole ikinä nähnyt miekkavalasta livenä, mutta tuolla siihen koitui mahdollisuus, eikä hintakaan ollut paha. Myös se aito ja oikea Flipper asustelee tuolla, joten tuli nähtyä myös julkkis. Kävin ensin katselemassa delfiinejä ja Flipperiä, joiden aikana en saanut yhtään vettä päälleni, vaikka siitä varoiteltiin ja ilmeisesti moni muu oli tehnyt saman, koska kun valas shown kuuluttaja antoi final warningin siitä, että, jos istut ensimmäisissä 6 rivissä ja sulla on kallis kamera, uus tukka tai et muuten vaan halua kastua niin kannattaa siirtyä muualle, kukaan ei liikkunut. Ei myöskään se mun edessä ollut nainen järkkärinsä kanssa. Ja oltiin ehkä hieman märkiä tuon shown jälkeen! Oli kyllä upeeta. aijaij mie tykkäsin.



It's FLIPPER!



Tältä näyttää herkeä ennen, kun saat litroittain vettä päällesi.



Killer whalen kaverit (tiimalasidelfiinit)



Aww.

Matkan jälkeen kello oli noin kolme iltäpäivällä, joten suuntana oli ranta, koska aurinko mukavasti porotteli. Makasin taas lahnana loppupäivän ja menin myöhään hostellille. Mun kämppiksellä olikin sitten mulle ilouutisia, kun sille oli selvinnyt, että sinä iltana ID:ta ei tulla kysymään hostellin buukkaamissa bileissä, joten myös alaikäiset oli tervetulleita. Ei tarvinnut kahteen kertaan kysyä, lähdenkö. Menin sitten ysin pintaan alottelemaan aulaan muiden ihmisten kanssa ja siellä löyttäydyin yhteen neljän australialaismiehen ja kahden ruotsalaistytön kanssa ja sillä porukalla siellä baarissakin bailattiin.

Perjantaina 13.4. Lähdin kohti Jungle Islandia. Sanoin joskus, etten tän reissun aikana lähde enää yhteenkään eläintarhaan, mutta se, että oli mahdollisuus päästä kontaktiin eläinten kanssa vei voiton. Tuli vähän syötettyä papukaijoja, vuohta ja kenguruita, sekä siliteltyä apinaa ja käärmettä. Oli oikeinkin mukvaa ja ehdin juuri takaisin autoon ennen kun taivas repesi ja alkoi sataa. Perjantai-ilta siis vähän lyssähti ensin, mutta sitten mulla oli kuitenkin oikeen hauskaa Malinin ja Angelican kanssa ja kävimpä tekemässä mun äitistä taas vähän onnellisemman.

Lauantaina oli sitten aika pakata kimpsut ja kampsut aikaiseen aamuyöllä ja palata kotiin 7am lennolla. Julkiset kuitenkin Manhattanilla ja NY:ssä yleensäkin otti tovin, joten olen kotona vasta yhden jälkeen iltapäivällä: väsyneenä ja onnellisena.

DITTO.

Se tunne, kun sulla on hirveä polte kirjoittaa blogiin, mutta sitten katsot kelloa ja tajuat, ettei siihen vain ole aikaa. Se kuvaa viimeistä viikkoa. Toissaviikonlopun jälkeen en jaksanut vaivaitua kirjoittamaan mitään, koska se vaan oli niin takapuolesta. En tiedä, mikä varsinkin sunnuntaissa mätti, mutta se vaan oli ihan kaamea. Löysin kuitenkin aivan iiiihanat avokkaat, joita olen etsinyt jo syyskuusta asti, sekä tehtiin Hannan kanssa kirjaimellisesti suuri löytö ostarilta. Lisäksi juhlittiin C:n kuusivuotisia elokuvateatterissa Loraxin parissa muutaman muun tytön ja kahden pojan voimin, pinkkiä (hyvää) kakkua ja pitsaa napaan siis, nomnom.

In the USA everything is bigger.



<3

Viimeviikolla olinkin sitten todella kiireinen, ihan oikeasti. Yhtään vapaata iltaa, jolloin olisin ehtinyt esim. päivittää blogia tai nukkumaan ei vain ollut. Maanantain istuin enkuntunneilla, tiistaina kävin nälkäpelissä, keskiviikkona oli taas enkkua, torstaina turhaakin turhempi lcc-meeting, josta kuitenkin pongasin Brendan, jonka numeron ja nimen kadottamista olin pari kuukautta surkutellut ja perjantaina päädyin kummipojalle lahjan ostettuani yökylään Lauralle. Perjantaina iltaan mahtui siis mm. Twilightia, pannaria ja jutustelua. Sain myös perjantaina aika kutkuttavan työtarjouksen Eurooppaan, mutten hiisku siitä mitään enempää.

Lauantaiaamuna sitten heräiltiin ja huomattiin, ettei kummallakaan oikein ollut fiilistä lähteä cityyn, vaikka sinne oli tarkoitus suunnata. Päätettiin kuitenkin lähteä ja hyvä, että lähdettiin. Alkusuunnitelmana oli suunnata MoMaan, mutta se muuttui jo junassa IKEA:n herkkuihin, joten otettiin bussi alle ja mentiin New Jerseyn puolelle syöpöttelemään. Ruuan jälkeen alettiin miettiä, että mitä ihmettä keksittäisiin seuraavaksi ja hetken pohdinnan jälkeen päätettiin, että koitetaan saada illalle halvahkot liput Broadwaylle. Suuntana oli siis tkts. Mamma Miaan oli tarjolla melkein eturivipaikkoja, mutta hinta oli niin päätähuimaava, ettei meidän 40$:n budjetti niihin riittänyt, siispä otettiin tiketit GHOST nimeseen Broadwaylle tulossa olevaan musikaaliin. Kyseessä oli siis preview ja tuota showta ihan oikeasti voin suositella kaikille. Kyseessä on modernimpi musikaali, kuin suurinosa muista Broadwaylle eksyneistä ja kohdeyleisöksi voisin väittää nuoria ja nuoria aikuisia (tai nuorekkaita vanhempia ihmisiä).

Tuolta sitten päädyttiin taas Lauralle ja sunnuntaina kävin yksikseni viettämässä aikaa White Plaississa, kun kaikki muut mukavasti oli taas joko töissä tai cityssä.

Eilen heiluin melkein koko päivän A:n kanssa puistossa, koska tytöllä on siis nyt Spring break, kun kaikilla muilla se on vasta ensiviikolla. Tänään käytiin vähän play dateilemassa M:n luona ja sen jälkeen on väritelty ja pihailtu molempien tyttöjen kanssa.. ja kateltu vieressä, kun H pelaa korista.

ps. "I wish you could be my mom" onkin ne sanat, jotka olen aina halunnut kuulla - not. Lisäksi mua on viimeisen kahden päivän sisälläkin kolmesti luultu A:n äidiksi.

Blow me I'm Irish.

(Anteeksi otsikko, mutta toi oli paras niistä teksteistä, joita ihmisten paidoissa vilkkui lauantaina)

Aloitetaan vaikkapa perjantailla, vaikkei siitä ihan hirveästi kerrottavaa olekaan. Tein ihan normaalisti töitä koko päivän ja sitten iltasella menin syöpöttelemään Olgan ja Magin kanssa.

Lauantaina oli sitten St. Patrick's Day, jonka viettäminen siis jotenkin liittyy Irlantilaisiin (pitäis varmaan googlata), mutta täällä se kuitenkin tuntuu olevan vähän kun vappu meille suomalaisille - koko kansan juomajuhla, jossa viina virtaa ja porukka konttaa. Mun alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin ollut Bostonissa, mutta kuoppasin tuon haaveen, koska tässä on tulossa yksi toinen matka, jonka kohdetta en paljasta etukäteen. Lähdettiin siis aamuaikaisella Olgan ja Lauran kanssa kohti Cityä ja katsomaan paraatia. Gran Centralilla otettiin matkaan vielä Anu ja jatkettiin kohti 5th avenueta, jota pitkin paraatia marssitaan. Ajauduttiin sitten väkijoukon mukana aina Central Parkiin asti, koska kuten aina paraatia katsomaan oli tullut muutama muukin ihminen. Ilma oli melkein tuskastuttavan kuuma, joten päästiin jopa esittelemään meidän matkalta mukaan tarttuneita vihreitä asusteita. Kulkueesta sinänsä ei ihan kamalasti nähty, mutta tunnelma oli nostattava ja vihreitä miehiä ja naisia oli silmänkantamattomiin.


Se mun asu, josta en saanut julkaisukelpoista kuvaa päivän aikana.



Laura sitten jossain vaiheessa päätti lähteä omille teilleen, joten me muut jatkettiin auringon palvomista puistossa. Myöhemmin lähdettiin etsimään kivaa irkkupubia, johon päästään syömään ja semmoinen löytyikin pienellä avustuksella aika nopeasti. En ole ikinä nähnyt niin montaa humalaista ihmistä keskellä päivää, enkä ikinä ole joutunut näyttämään papereita ovella, kun oon mennyt ulos syömään keskellä päivää, mutta tulipahan sekin koettua. Syöpöteltiin vähän fish&chipseja ja lähdettiin takasin Central parkkiin, jossa istuskeltiinkin sitten pitempi tovi. Lopuksi tultiin Olgan kanssa Magnolian kautta kotiin ja feidattiin Anu Grand Centralin ovelle.

Sunnuntaina oli vuorossa shoppailua White Plainssissa kera Lauran, kiitos tämän kesän, joka yllätti miun täysin. Eli paljon ja halpaa peruskesävaatetta. Tuo projekti on kyllä edelleen kesken, mutta taidan nyt kiltisti vaan säästää sitä matkaa varten, muuten en voi tehä kohteessa mitään.



Loppuun vielä terkkuja täältä Auringon alta!



This life is stealing my heart little by little.

Viikonloppu sujui mahtavissa merkeissä. Perjantaina koitti parisin viikkoa suunniteltu "girls night out", taino ne on kyllä kaikki tyttöjen iltoja, joihin olen täällä osallistunut, where are all the guys? Olin valmiina lähtöön jo vähän liiankin aikaisin ja lopputuloksena hikoilin toppatakissa sängyllä maaten, koska odotin niin kovasti, että pääsen ampaisemaan ulos. Olin ehkä eniten täpinöissäni tuosta, koska en ole ikinä ennen käynyt keilaamassa, vaikka olen siitä vuosia haaveillut. Suunnattiin siis New Rochelleen yhteen keilahalliin, jossa meillä oli edellinen lcc-meeting. Tuolla on kyllä kaikkea muutakin tekemistä, mutta meidän tavoite oli päästä keilaamaan.

Paikalla oli noin puolentunnin jono. Tai niinhän meille väitettiin. Eli saatiin tiskiltä piippari, jonka ohjeissa luki "this divice will piip, vibrate or light on"... no meillä nyt oli ilmeisesti sitten tuo värisevä versio. Mietittiin siinä tunnin odotuksen jälkeen, että miksei mitään tapahdu ja tiskillä selvisi, että ne oli soittanu meille 20minuuttia aiemmin. Toimivat koneet niillä! Loppu hyvin kaikki hyvin saatiin se track, enkä edes ollut niin surkea kun pelkäsin.



From left to right, Laura, Natalie, Hanna, miä ja Olga.

 Keilailun jälkeen päädyttiin sitten vain istuksimaan toimimattomissa hierontatuoleissa, kunnes otettiin nokka kohti kotia. Takasin Scarsdalessa oltiin joskus 01.30am hujakoilla, joten mun yöunet jäi vähän lyhyiksi, koska lauantaina oli muuta ohjelmaa.

Lauantainahan mun oli tarkoitus herätä kymmeneltä, mutta vähän venyi unet puoleen päivään melkeimpä, hupsista! No laittelin itseäni taas valmiiksi ja Emmi ilmoittelikin, että voin ottaa tunnin myöhemmin tulevan junan kun ensin oltiin ajateltu, joten päädyin skypettämään äitin kanssa. Sitten puin "fiksuna" korkokengät jalkaan ja lähdin käpsyttelemään kohti juna-asemaa, jonne kävelee noin 20min mun normaalilla (eli nopealla) vauhdilla. Oli tarkoitus käydä pankissakin, mutta se oli sitten laittanut ovensa säppiin aiemmin päivällä, joten menin Starbucksiin ostaman vähän aamupalaa. Jogurtin ja keksien voimin sitten otin sen junan ja cityyn saavuttuani lähdin kohti 44st:ä Broadwayllä. Löysinkin oikein kivannäköisen ruokapaikan, jossa oli hyvä istuskalla odottamassa päivän  päätapahtumaa: Phantom of the Opera -musikaalia ja tottakai Broadwayllä.
Napsittiin sitten vähän huikopalaa ja käytiimpä vielä maistelemassa kakkujakin läheisessä EuroPanissa. Mun uusi lemppari on muuten tässä:


Rasberry Delight

Kun oli massut täynnä makeaa ja vähemmän makeaa täytettä, niin suunnattiin seitsemän hujakoilla teatterille.. Koska ajateltiin, että ovet avattais seitsemältä. Jouduttiin kuitenkin seisoskelemaan 20 minuuttia odottelemassa, koska ei se nyt mennytkää ihan niinkun kuviteltiin. Outoa, koska Majestic theatre on aika massiivisen kokoinen. Jossain vaiheessa sitten päästiin jopa teatteriin asti ja todettiin, että meidän paikat on oikeinkin mukavat. Mä olen niiin rakastunut Webberin musikaaleihin jo vuosia sitten ja sitten tuo master piece livenä ja vieläpä Broadwayllä on aika freeking awesome (en keksinyt suomenkielistä ilmausta ilman kirosanaa). Ne näyttelijät, se laulun taso, ne lavasteet... awwww, ei riitä käsityskyky. Shown jälkeen päädyttiin sitten jonkun ihmeen kautta vielä Applebee'siin syömään pinaatti-juustokastiketta maissilastuilla ja vähän jälkkäriä. Sitten puksuttelin taas yömyöhällä kotiin ja nukkumaan. Sunnuntai menkin sitten lagaillessa kotona ja tajusin jopa viideltä illalla, että kellot oli käännetty edellisenä yönä. Onneks ei ollu työpäivä, olisin voinu olla pulassa muuten!

Tänään on ollu taas ihan uskomaton päivä. Toki siis jokaiseen päivään mahtuu ne huonotkin puolet.. kuten erään pikkuneidin pottavahingot, mutta A vaan on mun Aurinko! Muut lapset olikin koko päivän koulun ja harrastuksien parissa, joten C:täkin näin vaan yhteensä tunnin koko päivänä, mikä on harmi. Tätä päivää (ja myös koko tulevaa viikkoa) pitäisi siivittää mukava lämpötila ja sää ulkosalla, joten miut löytää todennäköisesti joko pihalta tai puistoista lasten kanssa. Tänäänkin mittarissa on keikkunut +22'c ja aurinko paistoi. Nähtiin jopa perhonen ja löysimpä myös keittiöstä ekat muurahaiset kesästä muistuttamassa!

Säähän sopivat vaatteet, eli päivän asu, joka taitaakin olla
toinen tän blogin historiassa.

Sain pikku-A:lta pikkulahjan, jonka se löysi takapihalta <3



I'm still alive!

Voisin nyt vähän ottaa kiinni tätä blogiakin, kun kirjottaminen on vähän unohtunut. Olen mä ollut kiireinenkin, mutta luulis sitä silti, että löytyis ainakin vartti jostain kohtaa elämää päivittää tätä... laiska kun olen niin ei. haha. Asiaan.

Tästä nyt on jäänyt kertomatta ainakin miun viiden vuorokauden vapaasta pari viikkoa sitten. Enkä enää sitten muista kovinkaan tarkkaan, mitä tein. Ekana päivänä taisin vaan lagailla kotona, tehdä ruokaa Lauran kanssa ja käydä koulussa. Tokana päivänä oli ehkä saunailua Hannalla. Sitten lagailin taas kotona ja pari viimistä päivää olin cityssä, mutten muista, mitä tein.

Viime perjantaina käytiin vähän uimahallilla juhlimassa H:n synttäreitä. Kyseessä oli siis Star Wars (kaikki mun tutut tietää, että inhoan niitä leffoja) -teemaiset uimasynttärit, jossa pojat (ja kolme tyttöä) pelleili altaassa ekan tunnin ja toisen tunnin ne sotki kakkua kirjaimellisesti naamaansa. Kaikilla oli kuitenkin kivaa, joten ei se sotku mitään haitannut. Mä toimin virallisena valokuvaajana ja samalla katselin sivusilmällä, ettei kukaan huku, tai karkaa. En siis ollu töissä vaan ihan omaehtoisesti juhlimassa.


Ylläripussit vieraille. Askarreltiin A:n kanssa.



Lauantaina lähdin täysin spontaanisti yhden juuri tavatun brassitytön kanssa puolen tunnin päähän johonkin ostarille, josta en ikinä ollut kuullutkaan. Iso mesta ja hauskaa oli kaikkien niiden brasilialaisten ja yhden puolalaisen kanssa siellä seikkallessa ja napostellessa. Tuon matkan jälkeen tulin kotiin ja lähdin melkein samalla ovenavauksella Olgan kanssa kahville.

Sunnuntaina oli sitten pieni suomimiitinki. Oli tarkoitus mennä luistelemaan, mutta Central parkissa joku ei-niin-mukavan-oloinen järjestyksenvalvoja ilmoitti, ettei siellä ole public skatingia sillä kertaa. Paikka oli ilmeisesti varattu pikkujääprinsessoille, jotka voittaa kymmenenvuoden päästä olynpialaiset. Käveltiin sitten tovi ja päädyttiin syömään Planet Hollywoodiin -taas kerran. Oli kuitenkin kiva vaihtaa kuulumisia ja jutella suomeksi kaikesta, mitä mieleen tuli. Kun massut oli täynnä niin suunnistettiin etsiskelemään valokuvauskoppeja ja löydettiinkin semmoinen turistikeskuksesta. Tuon jälkeen CT:n tytöt lähti kotiapäin ja mie jäin Emmin kanssa kiertämään ToysRUsia.

Yleisesti miulle kuuluu todella hyvää ja todella nautin ajastani, mutta mun pää koittaa hajoilla, kun yritän keksiä.. tai siis päättää mitä teen heinäkuun lopusta eteenpäin. Mä en ole lainkaan niin varma siitä mun suunnitelmasta opiskella, kuin ehkä olen antanut kaikkien ymmärtää, sillä mulla on myös kolme paljon houkuttelevampaa suunnitelmaa, joiden kanssa tappelen tällä hetkellä. Mun vaihtoehdot siis on kiinnostavuusjärjestyksessä:

1. Keksi keino tulla opiskelemaan USA:han. (vaatii lottovoiton tai sponsorin)

2. Tee Suomessa sen verran töitä, että saat rahaa lähten Australiaan, joko au pairiksi tai "work&travel-viisumilla"

3. Hae kouluun ja opiskele vuosi tai kaksi ja pidä välivuosi toteuttaen kohta kaksi.

4. Tyydy jäämään Suomeen ainakin kolmeksi vuodeksi. Hae syksyllä sosionomin linjalle ja keväällä elokuvatuotantoon.

Hyvältä näyttää, eikä ole aivot solmussa. Jos joku osaa auttaa mua etenkin kohtien 1, 2 ja 3 kanssa, niin apuja otetaan vastaan.

Nyt heippådej ja toivotaan, että saan seuraavan tekstin aikaiseksi viimeistään maanantaina. Ainiin. Meilläpä oli tänään +22'c ja auringonpaistetta.

Valentine's Day.

Kun puhutaan amerikkalaisesta ystävänpäivästä, niin kaikkien verkkokalvolle piirtynee kuva materialistien taivaasta, joka pursuaa ties millaista rihkamaa, joka ulkomuodoltaan muistuttaa sydänoksennusta. Osa tästä on totta, mutta mun perheeni on hyvin maanläheinen, moneen muuhun verrattuna, joten mun kohdalla tavaraa ja karkkia ei pursunnut ovistqa ja ikkunoista, vaan oikeastaan päivä oli aika tavallinen.

Aamusta sain heti ensimmäiseksi lapsien allekirjoittamat kortit halien kera.

Arvailkaa vain, kuka on kirjoittanut mitä.

...voitte arvailla tässäkin kohtaa,.

Päivä jatkui varsin normaaleissa merkeissä. Kävin A:n kanssa kirjastossa, josta hurautettiin cvs:ään hakemaan kortteja ja suklaata, koska en edellisenä iltana ehtinyt niitä hakea. A:n syventyessä isille osoitettuihin synttärikortteihin, sain ihan rauhassa valkkailla lasten kortit, pelkäämättä että A näkee ne. Korttien kaveriksi nappasin pussillisen summamutikassa valittuja suklaasydämiä, joista jokainen lapsista sai yhden, loput olen mussuttanut itse, koska ne on superhyviä!

(tytöillä oli siis samanlaiset kortit)

Lounaan jälkeen napsittiin muutama kuva A:n kanssa muutama kuva ja kävin kippaamassa tytön kouluun, jossa oli Valentine's Day party. Vapaallani kirjottelin kortit ja laitoin ne kuoriin sydämen kera. Paria tuntia myöhemmin lapset alkoi valumaan kotia kohti. Ensin tuli A momin kanssa, mukanaan iso säkki karkkia ja kortteja. Sitten tuli H:n bussi... ilman H:a. Jota vähän momin kanssa jo pelästyttiin, daddy olikin kuitenkin päättänyt muuttaa suunnitelmaa ja ottanut H:n mukaansa koululta.. no mikäs siinä, mom kävi hakemassa pojan kotiin. H:lla olikin sitten mukana samanlainen karkki-kortti-säkki, kun A:llakin. Eniten niitä karkkeja ja kortteja kuitenkin näytti olevan C:lla, joka saapui paikalle viimeisenä. Kauhisteltiin momin kanssa sitä sokeri määrä ja karkkivuorta, joka keittiön pöydälle ilmestyi ja kasailin tyttöjen kanssa karkkikaulakoruja, jotka ne sai naapurilta.



Ehoton helmi, mikä pusseista löytyi.

Töitten loputtua jäin helgailemaan alakertaan koko perheen kanssa ja vietettiin dinneriä. That's my Valentine's day and I really enjoyed it.