DITTO.

Se tunne, kun sulla on hirveä polte kirjoittaa blogiin, mutta sitten katsot kelloa ja tajuat, ettei siihen vain ole aikaa. Se kuvaa viimeistä viikkoa. Toissaviikonlopun jälkeen en jaksanut vaivaitua kirjoittamaan mitään, koska se vaan oli niin takapuolesta. En tiedä, mikä varsinkin sunnuntaissa mätti, mutta se vaan oli ihan kaamea. Löysin kuitenkin aivan iiiihanat avokkaat, joita olen etsinyt jo syyskuusta asti, sekä tehtiin Hannan kanssa kirjaimellisesti suuri löytö ostarilta. Lisäksi juhlittiin C:n kuusivuotisia elokuvateatterissa Loraxin parissa muutaman muun tytön ja kahden pojan voimin, pinkkiä (hyvää) kakkua ja pitsaa napaan siis, nomnom.

In the USA everything is bigger.



<3

Viimeviikolla olinkin sitten todella kiireinen, ihan oikeasti. Yhtään vapaata iltaa, jolloin olisin ehtinyt esim. päivittää blogia tai nukkumaan ei vain ollut. Maanantain istuin enkuntunneilla, tiistaina kävin nälkäpelissä, keskiviikkona oli taas enkkua, torstaina turhaakin turhempi lcc-meeting, josta kuitenkin pongasin Brendan, jonka numeron ja nimen kadottamista olin pari kuukautta surkutellut ja perjantaina päädyin kummipojalle lahjan ostettuani yökylään Lauralle. Perjantaina iltaan mahtui siis mm. Twilightia, pannaria ja jutustelua. Sain myös perjantaina aika kutkuttavan työtarjouksen Eurooppaan, mutten hiisku siitä mitään enempää.

Lauantaiaamuna sitten heräiltiin ja huomattiin, ettei kummallakaan oikein ollut fiilistä lähteä cityyn, vaikka sinne oli tarkoitus suunnata. Päätettiin kuitenkin lähteä ja hyvä, että lähdettiin. Alkusuunnitelmana oli suunnata MoMaan, mutta se muuttui jo junassa IKEA:n herkkuihin, joten otettiin bussi alle ja mentiin New Jerseyn puolelle syöpöttelemään. Ruuan jälkeen alettiin miettiä, että mitä ihmettä keksittäisiin seuraavaksi ja hetken pohdinnan jälkeen päätettiin, että koitetaan saada illalle halvahkot liput Broadwaylle. Suuntana oli siis tkts. Mamma Miaan oli tarjolla melkein eturivipaikkoja, mutta hinta oli niin päätähuimaava, ettei meidän 40$:n budjetti niihin riittänyt, siispä otettiin tiketit GHOST nimeseen Broadwaylle tulossa olevaan musikaaliin. Kyseessä oli siis preview ja tuota showta ihan oikeasti voin suositella kaikille. Kyseessä on modernimpi musikaali, kuin suurinosa muista Broadwaylle eksyneistä ja kohdeyleisöksi voisin väittää nuoria ja nuoria aikuisia (tai nuorekkaita vanhempia ihmisiä).

Tuolta sitten päädyttiin taas Lauralle ja sunnuntaina kävin yksikseni viettämässä aikaa White Plaississa, kun kaikki muut mukavasti oli taas joko töissä tai cityssä.

Eilen heiluin melkein koko päivän A:n kanssa puistossa, koska tytöllä on siis nyt Spring break, kun kaikilla muilla se on vasta ensiviikolla. Tänään käytiin vähän play dateilemassa M:n luona ja sen jälkeen on väritelty ja pihailtu molempien tyttöjen kanssa.. ja kateltu vieressä, kun H pelaa korista.

ps. "I wish you could be my mom" onkin ne sanat, jotka olen aina halunnut kuulla - not. Lisäksi mua on viimeisen kahden päivän sisälläkin kolmesti luultu A:n äidiksi.

This life is stealing my heart little by little.

Viikonloppu sujui mahtavissa merkeissä. Perjantaina koitti parisin viikkoa suunniteltu "girls night out", taino ne on kyllä kaikki tyttöjen iltoja, joihin olen täällä osallistunut, where are all the guys? Olin valmiina lähtöön jo vähän liiankin aikaisin ja lopputuloksena hikoilin toppatakissa sängyllä maaten, koska odotin niin kovasti, että pääsen ampaisemaan ulos. Olin ehkä eniten täpinöissäni tuosta, koska en ole ikinä ennen käynyt keilaamassa, vaikka olen siitä vuosia haaveillut. Suunnattiin siis New Rochelleen yhteen keilahalliin, jossa meillä oli edellinen lcc-meeting. Tuolla on kyllä kaikkea muutakin tekemistä, mutta meidän tavoite oli päästä keilaamaan.

Paikalla oli noin puolentunnin jono. Tai niinhän meille väitettiin. Eli saatiin tiskiltä piippari, jonka ohjeissa luki "this divice will piip, vibrate or light on"... no meillä nyt oli ilmeisesti sitten tuo värisevä versio. Mietittiin siinä tunnin odotuksen jälkeen, että miksei mitään tapahdu ja tiskillä selvisi, että ne oli soittanu meille 20minuuttia aiemmin. Toimivat koneet niillä! Loppu hyvin kaikki hyvin saatiin se track, enkä edes ollut niin surkea kun pelkäsin.



From left to right, Laura, Natalie, Hanna, miä ja Olga.

 Keilailun jälkeen päädyttiin sitten vain istuksimaan toimimattomissa hierontatuoleissa, kunnes otettiin nokka kohti kotia. Takasin Scarsdalessa oltiin joskus 01.30am hujakoilla, joten mun yöunet jäi vähän lyhyiksi, koska lauantaina oli muuta ohjelmaa.

Lauantainahan mun oli tarkoitus herätä kymmeneltä, mutta vähän venyi unet puoleen päivään melkeimpä, hupsista! No laittelin itseäni taas valmiiksi ja Emmi ilmoittelikin, että voin ottaa tunnin myöhemmin tulevan junan kun ensin oltiin ajateltu, joten päädyin skypettämään äitin kanssa. Sitten puin "fiksuna" korkokengät jalkaan ja lähdin käpsyttelemään kohti juna-asemaa, jonne kävelee noin 20min mun normaalilla (eli nopealla) vauhdilla. Oli tarkoitus käydä pankissakin, mutta se oli sitten laittanut ovensa säppiin aiemmin päivällä, joten menin Starbucksiin ostaman vähän aamupalaa. Jogurtin ja keksien voimin sitten otin sen junan ja cityyn saavuttuani lähdin kohti 44st:ä Broadwayllä. Löysinkin oikein kivannäköisen ruokapaikan, jossa oli hyvä istuskalla odottamassa päivän  päätapahtumaa: Phantom of the Opera -musikaalia ja tottakai Broadwayllä.
Napsittiin sitten vähän huikopalaa ja käytiimpä vielä maistelemassa kakkujakin läheisessä EuroPanissa. Mun uusi lemppari on muuten tässä:


Rasberry Delight

Kun oli massut täynnä makeaa ja vähemmän makeaa täytettä, niin suunnattiin seitsemän hujakoilla teatterille.. Koska ajateltiin, että ovet avattais seitsemältä. Jouduttiin kuitenkin seisoskelemaan 20 minuuttia odottelemassa, koska ei se nyt mennytkää ihan niinkun kuviteltiin. Outoa, koska Majestic theatre on aika massiivisen kokoinen. Jossain vaiheessa sitten päästiin jopa teatteriin asti ja todettiin, että meidän paikat on oikeinkin mukavat. Mä olen niiin rakastunut Webberin musikaaleihin jo vuosia sitten ja sitten tuo master piece livenä ja vieläpä Broadwayllä on aika freeking awesome (en keksinyt suomenkielistä ilmausta ilman kirosanaa). Ne näyttelijät, se laulun taso, ne lavasteet... awwww, ei riitä käsityskyky. Shown jälkeen päädyttiin sitten jonkun ihmeen kautta vielä Applebee'siin syömään pinaatti-juustokastiketta maissilastuilla ja vähän jälkkäriä. Sitten puksuttelin taas yömyöhällä kotiin ja nukkumaan. Sunnuntai menkin sitten lagaillessa kotona ja tajusin jopa viideltä illalla, että kellot oli käännetty edellisenä yönä. Onneks ei ollu työpäivä, olisin voinu olla pulassa muuten!

Tänään on ollu taas ihan uskomaton päivä. Toki siis jokaiseen päivään mahtuu ne huonotkin puolet.. kuten erään pikkuneidin pottavahingot, mutta A vaan on mun Aurinko! Muut lapset olikin koko päivän koulun ja harrastuksien parissa, joten C:täkin näin vaan yhteensä tunnin koko päivänä, mikä on harmi. Tätä päivää (ja myös koko tulevaa viikkoa) pitäisi siivittää mukava lämpötila ja sää ulkosalla, joten miut löytää todennäköisesti joko pihalta tai puistoista lasten kanssa. Tänäänkin mittarissa on keikkunut +22'c ja aurinko paistoi. Nähtiin jopa perhonen ja löysimpä myös keittiöstä ekat muurahaiset kesästä muistuttamassa!

Säähän sopivat vaatteet, eli päivän asu, joka taitaakin olla
toinen tän blogin historiassa.

Sain pikku-A:lta pikkulahjan, jonka se löysi takapihalta <3



I caught it!

Tän viikon sana on väsymys. Oon ollut koko viikon todella väsynyt ja käynyt ihan puolella teholla, mutta en vaan ehdi/tahdo/jaksa nukkua. Tänään onkin tarkoitus kaivautua vällyjen väliin viimeistään kymmeneltä ja huomenna yhdeksältä. Sitten ehkä jaksan taas toimia normaalisti. Oon kuitenkin koittanut olla tosi pirteä työaikana ja ollaan oltu paljon ulkona, koska tämä ilmanala on vaan niin ihana.

Mikä syksy?

Perjantaina oli vähän erilainen working day, ja odotin siitä aika vaikeaa, koska mom työskenteli kotona. Yleensä A vetää hirveitä itkupotkuraivareita, kun en päästä sitä häiritsemään momia kesken töiden, mutta.. tyttö käyttäytyi kun enkeli koko päivän! Toinen, mikä nosti mun mielialan ihan taivaisiin oli, kun mom mun töiden lopuksi tuli kysymään, kielsinkö A:ta ottamasta toista piparia. Tyttö siis siirtyi miulta kieltävän vastauksen saatuaan ruinaamaan niitä momilta. Syy, miksi mom kysyi tota oli "I don't wanna step over you". Ihanaa mulla on host-vanhemmat, jotka ymmärtää että niin tekemällä a) mun työ muuttuu hyvin vaikeaksi ja b) lapset menee ihan sekaisin.

Potkaisin mun viikonlopun käyntiin perjantaina töiden jälkeen, kun huristelin iHopiin treffaamaan ItävaltaM:n, jonka kanssa ollaan alettu hengailemaan vähän enemmänkin viimeisten viikkojen aikana. IHop on siis periaatteessa pancake-paikka, mutta siellä saa syötyä kyllä paljon muutakin. Ajattelin, että tuun kotiin kymmenen maissa, koska aamulla oli aikainen herätys, mutta.. havahduttiin 11pm siihen, että kello on vähän paljon. Pääasia on kuitenkin, että juttua riitti ja hauskaa oli.

Lauantaina heräsin seitsemältä, koska menin Sannin kanssa hakemaan Broadway-lippuja. Koska mun ainoa mahdollinen juna oli Grand centralilla 9.03am oltiin lippujonossa ensimmäisinä ja saatiin liput, jotka haluttiin - Chicagoon! Lisäksi kierrettiin ympärivuoden auki oleva joulukauppa ja vähän muita putiikkeja. Tuolta suunnattiin takaisin keskeisemmille hoodeille hakemaan Tiiua, mutta koska se nukkui pommiin niin päädyttiin syömään vähän vohveleita odotellessa.


Santa is coming to the City!




Would you like to have some?

 Kun Tiiu viimein tuli, matka jatkui kohti Brooklynia. Siellä kierreltiin ensin yksi ulkoilmakirppari, jolta ei löydetty mitään. Tuolta jatkettiin toiselle kirpparille. Sieltäkään meidän mukaan ei tarttunut mitään, mutta ainakin ihmisiä ja vaatteita siellä riitti. Tykkään Brooklynista tosi paljon paikkana, koska ne kadut ja talot on nättejä ja se tunnelma siellä on rento.

Brooklynista suunnattiin ettimään synttärilahjoja mun veljelle ja Tiiun host-tytölle. Tiiu löysi etsimänsä, minä en. Tai siis.. löysin kyllä etsimäni, mutta se osottautui niin kalliiksi, että nyt mulla on iso stressi ja kriisi tuon lahjan kanssa. Lisäksi käytiin Halloween-kaupassa, josta löysin viimeinkin, viikkojen etsimisen jälkeen, mun puvun! Se, mikä se on, selviää sitten Halloweenina.

Tänään suuntasin taas Cityyn, jossa treffailin Sannin. Suunnattiin ensimmäiseksi syömään, tälläkertaa Dineriin, jossa nautin mun kanaburgerin. Suunnitettiin High-linelle, joka on noin vuosi sitten avattu "puisto" vanhoilla ratakiskoilla. Tuo paikka on 27 kadun mittainen ja tosi mukavan oloinen paikka, johon päädyn vielä monen monta kertaa. Lisäksi tuo on niin uusi, ettei siellä näy ihan hurjasti turisteja, kuten jossain Time Squarella. (Ei mulla mitään turisteja vastaan ole, mutta ne vaan seisoo aina keskellä jalkakäytäviä ja suojateitä.)


Laituri, johon Titanic ei koskaan rantautunut.
Meen tsekkaimaan ton joskus lähemmin.




Amerikkalainen versio linnunpöntöistä.





High-line



Manhattan?

Kun oltiin aikamme käppäilty High-linella ja ihmetelty maisemia siellä, otettiin suunnaksi Broadway, sillä Chicago alkoi 2.30pm ja sinne piti ehtiä. Chicagon päänäyttelijänä tämän kuun loppuun on Kara DioGuardi, joka on aiemmin tominut kaksi kautta American Idol -tuomarina (2008-2009), sekä tekee biisejä mm. Pinkille ja Kelly Clarksonille. (Myöhemmin kuulin, että leidi on myös aiemmin hengaillut mun host-daddyn veljen kaveripiirissä). Me päästiin ihailemaan Karaa ja muita neljännestä rivistä ja oli kyllä upeaa taas! Mulle tuon shown huippukohta oli kuitenkin lopussa, kun Kara ja toista naispääosaa näyttelevä Amra-Faye Wright heitti molemmat yhden muoviruusun yleisöön. Arvatkaa, kuka nappasi tuon Karan ruusun! Kuinka moni ihminen kokee ikinä mitään tuollaista?!