...sain tänään tosiaan AMK:sta viestiä, ettei mua hyväksytty mihinkään kouluun ja jokainen on alkanut surkuttelemaan mulle sitä kohtaloa. Nyt teen suuren paljastuksen: päätin jo viimeviikolla, että siirrän sitä paikkaa vuodella, vaikka pääsisinkin kouluun, koska mun plan B alkoi kuulostamaan ihan liian hyvältä. Oikeastaan olen vain helpottunut ja onnellinen siitä, että nyt mun ei tarvitse selitellä ihmisille mun ratkaisua, kun välivuosi on muutenkin edessä.
Mikä se plan B sitten on? Siihen sisältyy noin puolivuotinen työjakso Suomessa, jonka jälkeen tarkoitus on tulla takaisin Luxiin (varmaankin auppariksi, koska niitä töitä saan suhteellisen helposti) ja kesällä pääsisin sitten matkustamaan mun tienaamilla säästöilläni moikkaamaan jenkkiperhettä. Tämä suunnitelma kuulostaa liiankin hyvältä ihan vain siksi, että jos olisin alkanut opiskelemaan nyt niin en olisi ainakaan viiteen vuoteen saanut kasaan rahoja lähteä jenkkeihin ja viisi vuotta on pitkä aika olla näkemättä rakkaimpiaan. Toki tässäkin suunnitelmassa on oltava ongelmansa ja niistä suurin on se töiden saaminen Suomessa. Pakkaa sekoittaa vähän myöskin se, että periaatteessa olen saanut työtarjouksen aupparin paikasta täällä, mutta se pesti alkaisi jo syyskuussa. Tässä pitääkin siis valita riski, jolloin saan parempaa palkkaa ja pääsen nykiin, taikka ottaa "varma työpaikka", jonka palkalla ei kuitenkaan mitään säästöjä kerrytetä. Hmm...menen riskillä ainakin ensiviikon liikekierrokseen asti.
Miksi mun tulisi olla surullinen? Oikeasti ainoa asia, minkä keksin on se, että viimeisten muutaman viikon aikana on ollut ihan liian monen mun kaverin läksiäiset. Inhoan hyvästejä ja see ya latereita jo muutenkin, mutta sitten kun niitä on useita koko ajan niin se käy todella rankaksi. Mua surettaa jättää, tai päästää, kaikki mun täällä saamat kaverit menemään, tietämättä milloin täsmälleen nähdään uudelleen.
Yep, see ya later honeys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti