Jos mä oisin sä, kyl mäkin oisin mun kaa.

Vetovoima, charmi, ego, kusipäisyys, röyhkeys, renttuus, välinpitämättömyys... miten nämä negatiiviset luonteenpiirteet oikein yhdistettynä vetää meitä naisia puoleensa? Luulempa, että tätä samaa asiaa miettii meidän naisten lisäksi myös ne kiltit pojat, joka anopin unelmavävyt, jotka jäävät rannalle ruikuttamaan, kun me tytöt hypätään ylimielisen rentun prätkän kyytiin. Tämä koko ajatusketju lähti liikkeelle siitä, kun kaksi aikuista naista on lääpällään itsestään julkisuuteen röyhkeän kuvan antavaan hyypiöön..ja renttuun, joka on muuten kylläkin symppis. Millainen on sitten tilanne kahden hyvän ystävättären välillä, jos kuvioihin astuu tällainen mies? Noh, kuvitteellisesti:

"take me, sailor!" 
"No, TAKE ME!"

Kyllä, me muka-aikuiset, parikymppiset, neitoset taannutaan takaisin teini-ikään ja käännetään se kaverinappula aivoissamme off-asentoon, jos maisemiin tulee oikea alfauros. Eikä olla ainakaan katseltu "Vain Elämää"-sarjan uusintoja, eikä tähän ajatusketjuun ainakaan liity seuraavat kaksilahkeiset nimeltä:

Jare Tiihonen alias Cheek

Jonne Aaron

Mikä meitä siis vetää puoleensa? Ensinnäkin itsevarmuus. Useimmiten näiden kahden "alfa-luokkan", jotka nimeän nyt Röyhkeiksi ja Rentuiksi, edustajat erottuvat meidän naisten silmiin jo kilometrien päästä keskellä ruuhka-aikaa kuin kirkkaan punaisena huutomerkkinä. Se tietynlainen ylimielisyys ja itsetietoisuus, sekä myös itsekkyys ja röyhkeys yhdistettynä adonismaiseen ulkonäköön osuu ja uppoaa kuin veitsi voihin ja nainen muuttuu tuon yhtälön edessä vahaksi...tai ehkä spagetiksi mun tapauksessa. Enkä väitä, että näin käy ihan jokaiselle naiselle,  mutta useat meistä kaipaa "vaaraa", joka näyttäytyy arjessa yllätyksellisyytenä ja jännityksenä. Röyhkeillä ja rentuilla vaan on munaa tehdä repäisevämpiä juttuja, kuin unelmavävyillä. Lisäksi jokainen tyttö kokee itsensä joksikin, kun se röyhkeä herra, taikka renttu valitsee juuri hänet.

Ei sitäkään toki tuulesta ole temmattu, että "renttuun ihastutaan ja kilttiinpoikaan rakastutaan". Alfauroksen mukana tulee meinaan myös se suuri ego, jonka kanssa täysipäiväinen eläminen on monelle vaikeaa. Kilttien poikien puolella on siis toinen naisille tärkeä ominaisuus - turvallisuus, jota renttu tai etenkään röyhkeä ei välttämättä tarjoa.

Nyt, kun olen pohtinut miehiä, voisin samalla pohtia vähän naisiakin. Ne miehet, jotka on oikeasti täydellisiä, eli sekä alfoja, että kilttejä tukipilareita usein karkottavat meidät luotaan, koska "we accept the love we think we deserve". Hyvin harva nainen näkee itsensä tarpeeksi hyvänä niille herroille ja mitä tulee alfaan ja kilttiinpoikaan, useimmat meistä valitsee alfan, mutta monet päätyvät lopulta, alfan kanssa hurjastelun jälkeen, kiltin pojan kainaloon.

Naiset on uteliaita ja naiset tahtovat olla vähän villejä ja kokeilla rajojaan (ainakin ne, joita minä tunnen), mutta me halutaan myös jakaa kokemuksemme, etenkin ne hurjimmat niistä jonkun kanssa, siksi se kirkkaan punainen huutomerkki kutsuu meitä luokseen seireenin lailla, eikä me osata perääntyä. Me ei monesti edes huomata sitä kilttiä naapurin poikaa, joka on vuosia koittanut kuiskia meidän korvaan sulosanoja, alfan huutaessa. Sekin siinä on, me ei usein haluta ymmärtää vihjeitä (vaikka mietitäänkin niitä ihan liikaa) vaan meille pitää oikeasti rautalanjasta vääntäen osoittaa, että "MINÄ VALITSEN SINUT".

noniin, nyt lopetan ennen kuin koko punainenlanka katoaa ja tämä muuttuu muka-asiantuntevaksi deittioppaaksi. adios.