"Kuinka siinä kävikin niin?
Mustaa ja valkoista laitetaan
Minun käteni maalaa maisemaa
Meidät elävältä haudataan
Kuinka siinä kävikin niin?
Siskon päätä huimaa taas
Sisko tahtoo humalaan
Sä lupasit että me ei kuolla koskaan"
Olavi Uusivirta
Olen viimeisen viikon aikana havahtunut johonkin outoon: musta on tulossa kovaa vauhtia bilehile, eikä kännisekoilu ole mulle kovin tavatonta. En viisti valehdella, tämä on totta. Tosin en ainakaan itse näe siinä mitään pahaa niin kauan, kun en tee mitään rikollista tai todella typerää. Nuorena saa olla vähän villi ja otan kiinni "menetettyjä" teinivuosia varsin mallikkaasti. Nämä Luxin oudot lomailukäytännöt vieläpä edesauttavat baarissa käymistä, varsinkin kun mikään muu paikka ei iltaisin ole auki.
Noh.. Ensin kuitenkin oli vappu, jolloin vahingossa ajauduin jenkkikaverini kantabaariin, jossa oli finluxin (luxin suomiseura) vappubileet. Voin ihan rehellisesti tunnustaa, että mulla saattoi vähän karata mopo käsistä sinä iltana, mutta onneksi mun aivotoimintaan se ei ikinä vaikuta, pelkästään koordinaatioon. Jos en tietäisi, että tätä blogia seuraa mm. mun äiti ja mamma saattaisin kertoa tarkemmankin selostuksen kaikesta, mutta koska tiedän, en sitä tee. Totean vaan että sain kolme uutta kaveria sieltä, joista yhden kanssa olen viettänyt helluntailoman melkein kokonaan kimpassa ja toisen kanssa oon menossa parille lähipäivinä.. kolmas on baarimikko, joten mun alkoholinkulutuksen kasvuun se ei auta.
Niin se helluntailoma... ensin torstaina kävin parilla.. tai oikeastaan juotiin lähinnä pussikaljaa jollain ihanalla näköalapaikalla Pohjois-Luxissa, johon mun paikallinen kaveri miut vei. Perjantaina, sama kaveri, sama "baarimikko" ja "muutama" vaihtui mun kohdalla noin kymmeneen, koska tarjoajia riitti. Lauantaina oli 1€-shotti-ilta, joten voittekin arvata lopputuloksen ja silloin ostin sentään suurimman osan juomistani itse...
Aupparin elämä om rankkaa, vai kuinka? Hahah, tästä ei nyt kuitenkaan kannata lähettää mua katkohoitoon, sillä oon edelleen kohtuukuluttaja, mun oma kulutus vaan on kasvussa. Mutta hei! humala on kaveri.
P.s. Saan täällä paljon enemmin ilmaista juotavaa ja huomiota, kuin Suomessa ikinä, josta päästään seuraavaan aiheeseen nimeltä ahdistus.
P.p.s. "I'm distressed and sad about leaving here. The time really is running out and I can't do anything to stop it. I could make it slower by making it boring but that's not what I want to.."
Löysimpä tämänlaisen katkelman kutakuinkin vuoden takaa: ajalta n. 2kk Suomeen paluuseen and what the hell should I do. Voin kertoa, että mun tunteet tuosta paluusta ovat edelleen varsin negatiiviset, oikeastaan täysin samat kuin vuosi sitten - AHDISTAAAAAA, koska se vaan ei tunnu oikealta, mutten keksi oikein, mitä muutakaan voin tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti