Yksi luonteenpiirre, josta haluaisin päästä eroon on pessimismi. Siihen, kun yhdistää vielä liikaa ja turhaan murehtimisen etukäteen, niin ai että on mukavaa. Mulla ei tässä perheessä ole kertaakaan ollut keskustelua siitä, miten mä olen sopeutunut tänne ja mitä perhe musta on mieltä, mutta tiistaina sellainen on edessä. Asia, josta voin iloita on se, että mom kertoi ilmottavansa, kun tietää, mitä hostit tekee thanks givinginä, heti kun tietää itse, joten ei mua ainakaan olla täältä pois heittämässä. Silti stressaan, vaikka tiedän, ettei huolta ole. Sama rahan kanssa.. on mulla rahaa, mutten halua käyttää sitä ja käytän kokoajan liikaa... hmm. puhutaanko vielä mun dieetistä, kun tässä mussutan kola-karkkeja! (tähän väliin lisään, että 7,5 kilosta oon päässy eroon täällä!) Kuitenki syön mielestäni liikaa, aina, kun kädessä on jotain herkkuja!
Ettei ihan mene luonneanalyysiksi, niin oon varmaan ensimmäistä kertaa onnellinen siitä, että työviikko on ohitse. Mitään erityistä syytä tähän ei edes ole. Paitsi ehkä se, että kaikki lapset oli tiistain sekä tän päivän kotona, joten töitä on riittänyt, mistä en toki valita. Lisäksi H taittoi nilkkansa tiistaina, joten sain koko päivän kuunnella sydäntäraastavaa valitusta ja torstaina A:n valitusta, kun mahaan sattuu. Still, I love this! Tää viikko on vaan ollut rankempi.
Tiistaina oli myös mun neljäs lcc-meeting ja mitä siellä kuulinkaan.. mun ryhmän fuusion mukanaan tuoneista 9 "uudesta" aupparista yksi on Suomesta! Mitä ihmettä?! Noh.. vaihdettiin ehkä kaksi sanaa, kun kyseinen tyttö lensi keskiviikkoaamuna Suomeen.. tulee kyllä takasin, ehkä sitten saan jopa tietää mitä nimeä tää tyttö kantaa. Ja tammikuussa meidän määrä Scarsdalessa lisääntyy vielä yhdellä! BILEET.
ps. mun tekisi mieli tehdä vlogia, joten aiheita pitäisi saada, mistä tahdotte mun satuilevan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti