Lauantai-aamuna mietin oikeasti, mitä järkeä tässä on, kun heräsin 4.15am, valmiina kävelemään junalle. Kuitenkin lähdin ja onneksi tein niin. Noi kadut on ihan uskomattoman hiljaisia tohon aikaan lauantaina ja myös Cityssä oli melkeen aavemaista, vaikka siellä vastaan tulikin paljon enemmän liikennettä, kun hölkkäävä pappa ja kolme autoa. Port Authoryssa mun seuraan liittyi Sanni, jonka kanssa seikkailtiin ympäri kahviloita, etsimässä eväitä bussimatkalle.. lopulta mun mukaan lähti croissantti ja appelsiinimehua, mutta noiden löytymistä ennen kierrettiin ainakin viisi kuppilaa. Bussimatka alkoi kuskin sanoilla "I'll try to get you to the destination as fast.. and as safety I can", siinä vaiheessa mietittiin, että millanenkohan kaahari se on, mutta ihan hyvin se ajoi ja perilläkin oltiin 25 minuuttia etuajassa.
Washington DC:ssä sitten vähän odoteltiin, koska Heli ja Heidi juuttui ruuhkaan, eikä löytänyt parkkipaikkaa, joten ne missasi metron, joilla niiden piti tulla meitä vastaan, mutta loppujen lopuksi myös neidit saapui perille. Bussiasemalta suunnattiin sitten johonkin syömään, koska Helin piti lähteä aika pian omaan lcc-meetingiinsä, joten vedettiin salaattia napaan ja jatkettiin Sannin ja Heidin kanssa kiertämään kaikki tärkeimmät DC:n nähtävyydet. Oppaamme toimi varsin asiantuntevasti ja esitteli meille USA:n lippuja erinäisten rakennusten katoilla, joista käski ottaa kuvia. Pitäisi vielä selvittää, mitä nuo pytingit oikeen oli.
Koska aikaa vielä kierroksen jälkeen jäi, suunnattiin Air and Space-museoon, jossa pongailtiin muunmoassa
aito Earnheartin lentokone, sekä kapseli, jossa Neil Amstrong majaili kuulentonsa jossain vaiheessa. Siellä oli myös kuumailmapallo, joka kiersi maailman 28 päivässä ja muutamia sukkuloita ja lentokoneita. Matkalla tonne törmättiin naiseen, jonka äiti on suomalainen ja jutusteltiin mukavia. Jossain välissä Heli soitteli, että voitaisiin lähteä niillepäin valmistautumaan iltaa varten. Meidän valmistautuminen vähän kesti, joten tuparit jäi väliin, mutta suunnattiin sitten eräällä underage-clubille ja päädyttiin lopulta myös niiden nettisivuille.
Sunnuntai-aamuna mun olo oli ehkä vähän kuollut ja ääni tiessään, mutta ruisleivän voimalla lähdettiin takaisin kohti DC:tä ja matkalla heitettiin Heidi kotiinsa. Tällä kertaa suunnattiin Pentagoniin ja Arlingtonin hautausmaalle, jossa lepäilee mm. George Washington ja John F. Kennedy perheineen. Oikeastaan ei me käyty pongaamassa, kun tuo Kennedyn hauta ja kummasteltiin, kuinka iso toi paikka oli (vain reilu 300 000 hautaa).
Pentagonin (jota ei saanut valokuvata) jälkeen suunnattiin George towniin, joka on semmoinen vähän boheemi ja suloinen kaupunginosa ja siellä Heli vei meidät syömään täytettyjä lettuja. Omnomnomnomnom, voisin ehkä ottaa itteä niskasta kiinni ja tehdä niitä lettuja vähän useammin myös täällä, koska ne on vaan mun rakkaus. Lettujen jälkeen hengailtiin ja pongattiin Ruotsin suurlähetyöstö, jossa käytiin kääntymässä ennen, kun suunnattiin takaisin bussiasemalle. Meidän bussikuski oli kyllä ihan huippu! Ensin se kertoi stoorin siitä, että taukopaikalla pitää olla täsmällinen "Last night one guy was late from my bus.. that was my father." Matkalla se sitten kuulutti, että tie on ihan jumissa, joten otetaan toinen reitti, kun tultiin tukossa olevan tien kohdalle kuului kaijuttimista "..and now, if you look right you'll see the traffic that were not stuck now.. and we just passed the 4.30pm bus". Oli ihan huippua, vaikka tultiinkin Manahattanille sen verran myöhässä, että mulla oli 20min aikaa ehtiä junaan. Oli vähän voittajafiilis, kun olin Grand Centralilla kolme minuuttia ennen junan lähtöä! Tuonne menen vielä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti