Viikot vähenee ja yritän nauttia ihan kaikesta: ihmisistä, ruuasta, shoppailusta, arjesta.. Tämä nautiskelu ei kuitenkaan valitettavasti poista kaikkia vielä jäljellä olevia "to do"-juttuja. Olin kuitenkin viimeviikolla ahkera. Sain varattua lääkärinajan (ei ollut niin helppoa, kun kuvittelin) ja viisumi haastattelu meni läpi!
Listalla on kuitenkin vielä:
- kansainvälinen drivers license
- lääkäri 30.5.
- varata toinen lääkäri
- matkalaukkujen ostaminen
- tuliaiset!
- todistuksen lähettäminen
- rikosrekisteriote
Tekemistä riittää siis vielä, mutta ton viisumihaasattelun jälkeen noi kaikki loput tuntuu pikkujutuilta. Sitten se viisumihaastattelu, josta kaikki tottakai haluaa kuulla. Niin. Olin paikalla odottamassa sisäänkäynnillä jo noin 20min ennen omaa aikaani joten istuksin siinä sitten kahviloiden välisillä rappusilla ja katselin kun porukkaa meni konsulaattiin. En todella´kaan ollut varma kelloni täsmällisyydestä, joten katsoin sitten edellisen ajan omanneesta T:stä 5min ja painoin summeria. Sitten seikkailin ekan kerroksen läpi tokaan hissiin ja ylös, jossa vastaan tuli vartija, joka vei miulta passin. Kohta tää vartija sitten tuli takaisin ja ladoin tavarani läpivalaisuun ja tassuttelin itse piippaamatta läpi metallinpaljastimen. Keräsin paperini ja lampsin odotushuoneeseen. Kun on kyse haastattelusta niin sitä olettaisi, että oltaisiin jossain toimistossa ja jutusteltaisiin, eikä ravattaisi vierekkäisten palvelutiskien välillä ja juteltaisi kaikkien muiden kuullen. Mikäs siinä läpi meni ja ohi on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti