"The last dance"

WARNING: Postaus tulee sisältämään faniutta ja ihkutusta

Viimeyönä jätin ensimmäiset hyvästit ennen lähtöä. Mille sitten heitin hyvästit? Arvatkaa! Tutustuin kohteeseen aika täsmälleen 7 vuotta sitten. Olen matkustanut kohteen perässä ympäri Suomea. Kohteen kautta olen saanut monia uusia kavereita. Olen viettäny elämäni parhaimpia hetkiä kohteen kanssa.. joko joku arvaa? Kyse oli tietenkin viimeisestä Uniklubin keikasta tällä erää. Mitä näihin seitsemään vuoteen sitten on oikein mahtunut?

Kaikki alkoi vuonna 2004, kun näin telkkarista ihan randomin bändin musavideon, takavuosien tv-ohjelmassa Musaraati. Olin tuolloin 12-vuotias, mutta jo ensimmäisellä kuulemalla tajusin, että tässä on jotain, mitä muissa bändeissä ja artisteissa ei. Tuohon aikaan luukutin mm. Antti Tuiskua, Pikku G:tä, The Rasmusta jne.. Etsiskelin sitten tietenkin lisää tietoa bändistä ja biisejä jo samana iltana ja levy piti hankkia ensimmäisellä Kotkaan suuntautuneella kauppareissulla (Haminasta levyjä saa aika huonosti). No, tästä kirjoituksen alustakin jokainen voi jo päätellä, että olin myyty. Keikoille miuta ei valitettavasti vielä päästetty, sillä "olin liian pieni", mutta kotona olin sitäkin suurempi teiniihQfani. Ja tuossa vaiheessa voin myöntää kuuluneeni juuri kyseiseen faniluokkaan.

Vuosi 2006 toi tullessaan miulle uusia elämyksiä. Täytin siis tuona vuonna 15 ja pääsin jo helmikuussa ensimmäistä kertaa keikalle. Tuo keikka oli Silja Europalla ja porukat oli tietysti matkassa (tosin ei keikalla!). Tuosta keikasta ei ihan hirveästi ole muistikuvia, muistan kuitenkin olleeni eturivissä ja että lava oli pieni ja ympäryity ärsyttävillä tappotolpilla. Myöhemmin, kesällä, alkoi sitten varsinainen kiertäminen. Tuon vuoden aikana mittariin tuli yhteensä viisi keikkaa. Kasvoin henkisesti pois ihQfanin tasolta ja tajusin, että "julkkiksetkin" on vaan ihmisiä.



Tammerfest 2006



Gloria 2006

Vuonna 2007 keikkailu vähän muuttui. Kokonaissaldo oli miun "keikkavuodelle" perus viisi, mutta mukaan tuli yöjonotus, nukkuminen keikkapaikan vieressä jne.. Varma paikka eturivissä ei vain mahdollistunut muulla tavoin ja kukapa nyt ei tekisi mitä tahansa sen paikan eteen. Totuus on että 2-6 riveissä tallautuu, kun ei voi pitää mistään kiinni ja taaempaa ei tuossa vaiheessa käytössä ollella kameralla saanut kuvia. Tällä samalla kaavalla keikkailin vuoteen 2010 asti. Mukaan mahtui levyjulkkaria, monta s-keikkaa ja ikimuistoisia hetkiä. Mutta empä mie tossa vaiheessa k18-keikoille päässytkään.

Tavastia 2009



Summeri 2008



Riihimäki rock 2009





Viimisen kahden vuoden aikana en enää ole vain jaksanut lähteä keikalle. Nykyään minuu stressaa suunnattomasti se ainainen säätäminen, joka keikkoihin liittyy. Mihin yöksi? Millä pääsee kotiin? Mistä revin rahaa? - ei enää. Vaikka keikat onkin olleet miun elämän parhaimpia hetkiä, niin en enää jaksa. Kai miusta tulee sitten vanha? Mutta osaan kuitenkin ottaa keikoista enemmin irti nyt, kun käyn niillä vähemmän. Silti tämä tuleva noin 1,5 vuoden "keikkatauko" tuntuu todella pitkältä. Tän bändin kohdalla ei voida puhua faniudesta, sillä en ole fani. Se on enemminkin elämäntapa. Jään tässä siis odottelemaan seuraavaa levyä (joka tulee kai syksyllä/talvella?) ja tulevia keikkoja tulevaisuudessa.

"Sinä maalaat mieleni

niin kauniiksi

 kuin huume suonissani

loputtomasti virtaa."



P.s. Kuvia olisi ollut enemmin ja muutenkin olisi ollu hienompi, mutta blogger päätti, että ei.