Driving in the USA.

Muutama sananen liikenteestä ja jenkeistä kaduilla ja auton ratissa. Sain idean tähän, kun äsken ajelin tuolla pimeässä ja joku täti koitti tappaa itsensä juoksemalla, kännykkä kädessä, moottoritien yli ylämäessä, jossa on betoniporsaat kaistojen välissä (siis niin, että ne erottaa erisuuntiin menevät kaistat), joten auton ratista tää mamma oli varsin helppoa havaita.. varsinkin kun heijastin on täällä ihan vieras käsite.

En tiedä, kuinka yleisessä tiedossa se on, mutta liikennevaloista saa täällä kääntyä oikealle päin punaisia, jossei sitä erikseen kielletä. Muita suuria eroja itse säännöissä ei oikeastaan ole. Tämän ensimmäisen ja eniten mua päähän ottavan huomion tein jo melkein ekoilla kerroilla, kun ajoin (sillon Connecticutin puolella, jossa liikennettä on vähemmän). Liikennevaloista lähteminen on jenkeille ihan toivottoman vaikeaa, en tiedä onko se automaattivaihteissa, pään sisällä, kulttuurissa vai missä, mutta niistä valoista ei vaan voi osata lähteä, jos on joutunut pysähtymään. Suomessa, jos olet kymmenes jonossa, kun palaa punanen, niin hyvin todennäköisesti pääset läpi niillä valoilla, mutta täällä, jos olet neljäs niin voit unohtaa koko jutun. Ja täällä valot on pidemmät! Vasemmalle kääntyminen on joissain paikoissa tehty tosi hankalaksi. Valot on 20m päässä tiestä, johon sun pitäisi autosi survoa, kun vastaan tulee koko ajan autoja. Jenkkejen vastaus ongelmaan on, että mene seisomaan keskelle risteystä ja mene juuri, kun vaihtuu punaseksi (eli kun vastaantulevien jono pysähtyy ja sivuilta tulevat kattoo pahasti. Ihan viihdyttävää välillä... toissaviikolla seisoin kahtien valojen ajan risteyksessä (eli 5min), kunnes kolmansilla pääsin vihdoin sinne vasemmalle, koska kun yhdistää nää edellä mainitut, niin lopputulos on tuo.

Toinen huomio heti ekoilla ajokerroilla oli Stop-merkit: niitä on kaikkialla ja paljon. Kaikki paikat, joissa Suomessa on kolmio, on jenkeissä STOP, ja siihenhän on pysähdyttävä, tai sakot rapsahtaa (eikä ihan pienet sellaiset). Liikenteessä näkee uskomattoman vähän kolmioita, jopa pienillä paikkakunnilla ja taajamassa. Täällä oon nähnyt yhden. Se on rautatieaseman parkkipaikalla olevassa liikenneympyrässä. Ja aluksi ne kyllä oikeesti raivostutti. Nykyään niihin alkaa tottua.

Valot. Päiväsaikaan niitä ei käytä, kun murto-osa ihmisistä, mikä sinänsä on toki okei, mutta mua haittaakin se, että joka toisessa autossa on täällä ne valkoiset (siniseen vivahtavat) lamput, jotka kirosin jo Suomessa maan rakoon aina, kun joku ajoi vastaan sellaiset päällä. Kiitos, vaihtakaa ne keltasävyiset, niin en sokeudu.

Suojatiet/pyörätiet/jalkakäytävät. Suojateitä on ihan normaalisti ja keskustoissa myös jalkakäytävät muistuttaa vahvasti niitä, jotka on Suomessa. Mutta se suojateiden käyttö. Mikä saa ihmiset hyppimään ruuhka-aikaan suojatielle, päin punaisia, kun tiellä menee koko ajan autoja? Hulluus? Itsetuho? Tyhmyys? Kiire?... Tiedä häntä, mutta sieltä niitä vaan loikkii suoraan eteen. Jalkakäytävät on tosiaan aika mitäänsanomattomia. Ne on kasattu semmoisista metri x metri betonilevyistä, joten tilaa niillä ei hirveästi ole ja kaikkialla niitä ei edes mene (tai sitten ne menee kätevästi vain toisella puolella katua, Westportissa loikin kerran risteyksessä 3 kertaa tienpoikki, koska jalkakäytävä tiellä, jolle menin oli vain toisella puolella, enkä tietenkään tajunnut katsoa sitä, kun lähdin ylittelemään niitä teitä). Pyöräteitä varsinaisessa muodossa ei ole, vaan "bike route" on pyöräilyreitti, joko keskellä metsää, tai joillain valikoiduilla kaduilla. Tai sitten, kuten täällä, joltain high waylta suljetaan yksi kaista kokonaan tiettyinä aikoina päivästä, että pyöräilijöillä on joku paikka polkea. En tiedä, miksi pyöräilystä on tehty, niin vaikeaa. Toki tuolla autojen seassa saa viilettää, miten huvittaa, mutta miuta se ei ihan hirvittävästi houkuttele.

Palaillaan aiheeseen, kun talvi ja lumi saapuu.