First week at the family

Tää viikko on ollu helppo, itseasiassa koko kesä tulee olemaan tällästä, koska pojat on leirillä. Homma kuitenkin siis toimii niin, että 7.15-9.15 tehään aamujutut, heitetään J ja I bussille ja A campille, pedataan sängyt, heitetään ehkä pyykkiä koneeseen ja sitten oon off. Iltapäivällä (klo: 13) Haetaan A, jota viihdytetään johonkin neljään asti erinäisin keinoin (kirjasto, puisto, pomppulinna, palapelit..mitä tahansa), kunnes pakataan herra autoon ja suunnataan kohti bussia hakemaan J ja I. Sitten sitten vuorossa on dinner, kylpy, vähän leikki/tv-aikaa ja nukkumaan. Sitten oon loppu illan off.

Oon tajuttoman väsynyt, tai en enää, mutta alkuviikosta olin semmosessa horrostilassa. Kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta englannin puhuminen täyspäiväisesti väsyttää yllättävän paljon, koska ainakaan mulla se ei vielä tule luonnostaan vaan ensin ajattelen suomeksi, käännän enkkuun ja koitan saada artikuloitua ne sanat uloskin vielä ymmärrettävässä muodossa. Nyt loppu viikosta oon kuitenkin alkanut olemaan pirteä ja enemmän itsevarma mun englannin kanssa.

Muutamia huomioita/eroja jenkeissä ja Suomessa ekan viikon jälkeen:
1. Kaikki on isoa, puhutaan sitten mittayksiköistä, mansikoista, taloista, tai vaikka ilotulituksista, niin kaikki on isoa.

2. Kaikkialla on stop-merkkejä. Tää on ehkä ärsyttävintä, mitä oon huomannut liikenteessä. En ole nähnyt yhtään kärkikolmiota missään, mutta stoppeja on ihan jokaisessa risteyksessä. Parhaimmillaan niitä on neljä samassa risteyksessä. Toinen juttu on se, että jos liikennevalot ei jostain syystä toimi, niin tulee kaaos, koska täällä jostain syystä normaalit liikennesäännöt ei ainakaan käytännöntasolla toimi, koska jokainen on sitten ensimmäinen.

3. Jos olet sinisilmäinen, tunnet itsesi todennäköisesti suhteellisen uniikiksi. Itse oon törmännyt ehkä kolmeen sinisilmäiseen jenkkiin tän viikon aikana.

4. Jenkit eivät juo hanavettä, no tää on lähinnä tabu, jonka halusin tuoda esille. Nykyään osa jenkeistä kyllä juo hanavettä, mutta se suodatetaan ensin semmosella kannulla. Enkä yhtään ihmettele, kun oon nähnyt sen suodattimen ja mitä siihen on vedestä jäänyt.

First days.

Paniikkia, iloa, onnea, many happy memories, jännitystä, uutuuden viehätystä, vieraita tapoja, vieras paikka, uusi perhe, uusi koti.. ekat päivät sisältää oikeasti niin paljon tunteita, että välillä pää meinaa poksahtaa. Aamulla olo oli vähän tiellä oleva, kun siivooja hääri pitkin taloa. Oon myös tyhmä, koska en anna lasten syödä muovijäätelöpalloja ja tukehtua niihin. Sama lapsonen kyllä sitten loppuillan hihitti mun sylissä. Oon ehtinyt jo käydä rannalla, leffassa ja eläintarhassa, sekä shoppailla puolet rahoistani, but that's okay. Oon tullut tänne elämään ja oppimaan, enkä venyttämään penniä ja kiristelemään hampaita. Antaa mennä vaan, aion nauttia!

Oon myös havainnut tän perheen sellaiseksi, jossa haluan olla. Sellaiseksi, joka on kiinnostunut myös miusta, joka ei pidä miuta pelkkänä työntekijänä ja jonka lapset on ihan supersöpöjä ja ihania. Toki kolme poikaa tekee toisilleen kiusaa lähes tauotta ja tappelee huomiosta, mutta on ne nää kyllä niin sulosia silti. Ja fiksuja! Ootan niin sitä päivää, kun osaan tehdä kaiken itse ja tajuan ton rutiinin täysin, ettei tarvi kysellä "mihin tää menee, missä näitä on.. jne..". Mä tiedän, että tää on sellainen paikka, jossa haluan olla.

Arvatkaa, mitä mein takapihalla oli äsken:

Kuvalaatu on surkea, mut ei nyt pystyny parempaan hyttysverkon läpi.

Ja joku halusi nähdä mun huoneen, joten: