Bday and Natural history part. 2

Mun viikonloppuni alkoi perjantai-iltana sillä, että menin perheen mukana syömään Blue Mooniin A:n synttäreiden kunniaksi. Neiti siis täytti kolme. Päivänsankari itse ei ollut kovinkaan innoissaan ravintolan käytännöstä soittaa synttärilaulu ja tuoda iso hattu ja ilmanen jälkkäri, mutta aina ei voi voittaa. Tuo on siis meksikolainen ravintola ja hattu on kai somblerone? Tuolta tultiin kotiin ja availtiin parit lahjapaketit ennen, kun mentiin nukkumaan.

Tänään törmäilin yhden aikoihin Sanniin Cityssä ja harhailtiin päättömästi, kunnes yritettiin Metropolitan museumiin, mutta päädyttiinkin luonnontieteelliseen. Ei se mitään, mulla oli paljon sellaista tuollakin, mitä en ollut vielä nähnyt. Ja pääsin tsekkaamaan ne DINOT!



..okei, hän ei ole dino.

Tuolta jatkettiin päämärätöntä haahuilua ja päädyttiin johonkin italialaiseen syömään, josta jatkettiin Forever21:iin (mikä yllätys!). Nyt mulla on taas pari vaatekappaletta lisää, mutta löysimpä myös maailman söpöimmän pipon talven varalle. Saatettiin myös vähän kuvakoppeilla.



Hiuskriisi ja NYC.

Nämä on viikonlopun kaksi avainsanaa. Eikun ripsikriisi myös! Pelkäämpä pahoin, että mun punainen rakkaustukka muuttui äsken ruskeenpunaiseksi. Kiitos, sinä väripaketti, jonka kyljessä lopputuloksen kohdalla on mulle tutuksi tullut kirkkaanpunaisen sävy! No, onneksi täällä myydään myös sitä hiusväriä, jota mun päässä on ollut viimeiset kaksi vuotta, joten pääsen värjäämään tän takaisin, lähes samanvärikseksi kuin se oli heti, kun löydän kaupan, jossa sitä väriä on. Ekana kokeilen tota paikallista CVS:ää, koska Westportin vastaavassa sitä oli. Hiuskriisi ei kuitenkaan pääty tähän. Olen keskiviikosta asti suunnitellut kampaajalle menoa, koska tää mun tukka on ihan liian pitkä ja vihaan tätä, kun tää on auki. Syy siihen, miksi kuitenkin tänään aloin epäröimään päätöstä ryhtyä taas polkkatukkaiseksi on tässä:

Onhan se pikkuisen suttuinen, mutta mun eka nuttura!

Tästä voidaankin jatkaa siihen surullisen kuuluisaan ripsikriisiin, joka alkoi maanantaina katsoessani peiliin. Mun molemmat ripset on keskeltä lyhyemmät, kun reunoilta ja sekös suorastaan vituttaa. Mietinkin sitten torstaihin asti miksi, kunnes huomasin, että mun ripsentaivuttimessa on jotain mätää ja se on katkonut osan mun ripsistä,  nice. Jouduin tietenkin odottamaan lauantaihin asti, että pääsin ostamaan uuden, mutta löysinpä sellaisen ja nyt mun ripset voi taas hyvin, kunhan kasvavat takaisin oikeaan mittaansa.

Mun sairas mielikuvitus laittoi uuden taivuttimen kirjaimellisesti selättämään vanhan.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen nimeltä viikonloppu. Kuten otsikosta voi päätellä niin jälleen kerran suuntana oli City. Lauantaina oli tarkoitus suunnistaa sinne Riikan kanssa kahdestaan, mutta rautatieasemalla törmäsin Sophiaan, jonka kanssa kävin toissaviikolla FroYo:ta nauttimassa. Myöhemmin selvisi, että Sophian kaverit oli päättäneet olla odottamatta tätä, joten otettiin saksatyttö matkaan. Koko päivän tarkoituksena oli shoppailu ja ainakin mun osalta se onnistui liiankin hyvin. Mukaan lähti syystakki, kaksi t-paitaa, rannekoru, neule, pinnejä, kynsilakanpoistoaine, shampoo, saippua, höyliä ja se ripsentaivutin. Pörrättiin siis ympäri kaupunkia (oikeesti pysyttiin 4-8ave. välissä koko ajan) ja mentiin mielenkiintoisen näköisiin kauppoihin tutkimaan tarjontaa. Lisäksi käytiin kai jossain syömässäkin, mutta dementia iski muhun juuri nyt, enkä muista mitä syötiin ja missä. Hauskaa kuitenkin oli koko päivän, joskus pitää ottaa uudestaan!

Tänään oli tarkoitus törmäillä Anuun, joka oli muodikkaasti myöhässä eksyttyään metroviidakkoon. Yhteydenpitokin vaati vähän vaivaa, koska neidin kännykkään ei pysty edes soittamaan, jos siitä loppuu saldo. Loppujen lopuksi kuitenkin törmäiltiin kokonaista kolme tuntia sovitun ajan jälkeen. Ekana suunnattiin häätämään pikkunälkä pois Metrocafén, johon minä olen täysin rakastunut. Sieltä kun voi kantaa itserakennettuja pasta- ja salaattiannoksia, leipiä ja pizzaslaisseja suoraan Bryant Parkiin, jossa voi herkutella "luonnon helmassa". Nyt palaan kuitenkin vähän ajassa taaksepäin siihen, kun minä astuin ulos Grand Centralin ovista 42nd streetille. Näky nimittäin oli seuraava:

Tuossa oli siis kyse jonkun leffan tai tv-sarjan lavasteista, ei oikeasta onnettomuudesta. Kerron, mikä leffa tai sarja toi oli, jos joskus kävelee vastaan jostain, mutta en nähnyt näyttelijöitä, joten en nyt osaa sanoa, mistä oli kyse. Seuraavaksi kävelin 20metriä eteenpäin ja siellä oli oikea taksien yhteenajo. Etummainen taksi oli kylkiviistäen ensin ajanut betoniporsaaseen/-kaiteeseen, joilla reunustetaan jalkakäytävää yhdessä kohtaa ja epäonninen seuraaja oli sitten tömäyttänyt tämän taksin perseeseen. Pelkkiä peltivaurioita, mutta oli se vähän hassua kävellä tolta kuvauspaikalta oikeelle onnettomuuspaikalle.

..takaisin loppupäivään. Suunnattiin Anunkin kanssa shoppailemaan ja aluksi mä jopa oikeesti uskoin, että lähden kotiin pelkkä hiusväripaketti mukanani, mutta sitten eksyttiin Forever21:iin, joka on mun kirous. sieltä ei vaan voi lähteä ilman uusia vaatteita. Tänään mukaan tarttui shortsihaalari, t-paitaneule ja pikkumusta bile-/juhlamekko. Matkalla tonne bongailtiin pari tuttua:

Neiti-Smurfiina oli niin lyhyt että mun ryhti joutui katoamaan ja siitä tuo pömppis!
Oikeasti oon laihtunut täällä, enkä lihonut.

Kaikenkaikkiaan koko viikonloppu on ollut mun mielestä oikeen järisyttävän mukava. On ollut hyvää seuraa ja oon jättänyt rahani loput läskini Cityn asfaltille siellä tallustellessani. Huominen Labour Day on mulle puolikas työpäivä. Kun tietäisi, millon ne työt on niin olisi helpompi suunnitella muut menot, koska Amanda on tulossa Scarsdaleen mua viihdyttämään.

New york, New York, New York, New York..

Kun muutin 8 päivää sitten New Yorkin osavaltioon, en uskonut kuinka helppoa isoon omenaan on kulkea, kuinka helposti siellä löytää etsimänsä, kuinka paljon siellä loppujen lopuksi on sellaisiakin upeita paikkoja, joihin ei matkaoppaiden avulla löydä, kuinka helposti siellä tuhlaa rahansa (kun ei ole tottunut ajatukseen, että sinne pääsee aina uudelleen ja uudelleen puolessa tunnissa), kuinka johonkin kaupunkiin voi ihastua niin paljon.. okei, ehkä lopetan tän listan nyt tähän.

Maanantaina suuntasin Cityyn saksaB:n kanssa. Voinkin tässä kohtaa selventää, että viikon alussa meitä oli kolme (3!!) au pairia täällä. Minä (uusi au pair), SaksaL (kotiin lähtenyt, täällä kaksiviikkoa viihtynyt au pair) ja SaksaB (matkustamasta palautunut edellinen au pair). Lähdin siis tosiaan saksaB:n kanssa vähän seikkailemaan ja se kierrättikin mua ihan kivasti "ei-niin-tunnetuissa" paikoissa.. sen lempiravintolassa ja muissa lempipaikoissa ja pakko sanoa, jos joku tuon matkan jälkeen kuvailee mulle Manhattania Betoniviidakkona niin...meneppä käymään Bronxin puolella ja katsele sieltä. Opin käyttämään metroa (wihii!!). Yhteensä ravasin B:n perässä ympäri Cityä noin 12h ja se tuntui seuraavana aamuna.

Bryant park

Bronx

Omnomnom pasta-tomaatti-pinaatti-sotkua ja leipää.

Keskiviikkona käytiin saksaB:n kanssa pikavisiitillä Cityssä. Oltiin Manhattanilla kokonaista 40min, jonka aikana ostettiin vähän ruokaa ja kaikenlaisia juttuja, joita B:n piti ostaa ennen kotiinlähtöä (joka oli kuudelta samana iltana).

Torstaina seikkailin ex-kämppikseni RuotisT:n kanssa. Päivä oli tarkoitus viettää shoppaillen ja siinä se mukavasti menikin. Ja juuri nyt muistin, että unohdin ottaa kuvat mun saaliista, joten niitä luvassa myöhemmin. Käytiin ensin Bryant parkissa syömässä meidän nuotoruuat (jälleen pastaa!), jonka jälkeen suunnistettiin Time Squaren Forever21:n kautta Macy'siin, josta jatkettiin Victoria's secretiin ja H&M:ään. Tuon jälkeen päivä alkoikin olemaan pulkassa. Eikun helkonen! Käytiinhän me Starbucksissa jotain napostelemassa ennen, kun mentiin Macy'siin.  

Tänään lauantaina vietin taas melkein 12h Cityssä. Tälläkertaa mukana oli SuomiL, johon tutustuin niinkin eksoottisessa paikassa, kuin Demin keskustelupalsta. Törmäiltiin Bryant Parkissa, sen jälkeen, kun L:n puhelin ystävällisesti alkoi toimimaan ja sain puheluni vihdoin läpi. Ekana suunnattiin Central Parkiin. Matkalla pysähdeltiin turistikojuissa ja -kaupoissa ja pyörähdettiin jopa Trump towerissa.

Central parkissa mietittiin, mihin voitaisiin seuraavana suunnata, sillä L ei innostunut vahakabinetista, koska oli käynyt Lontoon vastaavassa.. ja minä taas vastaavasti olen käynyt läpi kaikki suurimmat nähtävyydet. Siispä päädyttiin... *teatterirumpuateatterirumpua*.. American Museum of Natural Historyyn! Voin jo valmiiksi kertoa, ettei koko museo ole mun osalta vielä kierretty ja tehtiin loppujenlopuksi aika pintapuolinen kierros (aikaa oli kolmisen tuntia), mutta tulen palaamaan tuonne ja käymään myös "erikoisnäyttlyissä", sillä nyt tiedän saavani opiskelijalipun. Kierrettiin siis itse museo, mutta joitain paikkoja jäi ihan varmasti näkemättä, koska en pongaillut hirvittävän montaa Night at the museum - hahmoa. Toi paikka on kuitenkin todella iso ja aivan mahtava! Eikä siellä käyminen ole edes kovin kallista.

Löyain mun tulevan miehen, jostain sille pitäis löytää vartalo!

DEXTEEEER!

Kun museo päätti sulkea ovensa ja kello lähennellä kuutta, päätettiin ottaa suunnaksi Broadway ja Time Square, sillä rautatieasemat (minun rakas Grand Central ja L:n Penn station) on huomattavasti lähempänä kyseisiä turistirysiä, kuin Central parkia ja museoita. Tarkoitushan oli, tulla kotiin 7.25pm junalla, mutta vähän toisin kävi. Vietettiin liikaa aikaa turistikaupoissa ostamassa "tuliaisia Suomeen" (itsehän laitan noi siis postiin), jonka jälkeen mentiin vielä syömään ja L:n puhelinki päätti kuolla matkan varrella, joten loppujen lopuksi päätettiin, että molemmat lähtee kotiin 9.25pm junilla. Niihin jopa ehdittiin, huolimatta Time Squaren väenpaljoudesta ja kuvaushetkistä.

4th of July and more.

Voisi olla aika tehdä jonkinlainen koonti viimeisestä viikosta. En oikeesti ole laiska kirjoittamaan, mutta mun koneen latausjohto sanoi itsensä irti lauantaina, enkä jaksa kirjottaa ilan Ä:tä ja Ö:tä.

Miun 4th of July alkoi jo 2nd of July, kun suunnattiin perheen kanssa läheiselle rannalle 10 000:n muun ihmisen seuraksi. Luvassa oli siis picnic ja ilotulitus. Voin kertoa, ettei Suomen ilotulitukset ole kyllä tuohon verrattuna mitään ja tää on kuitenkin vaan 26 000 asukkaan paikkakunta, eikä mikään NYC, mutta tulitus kesti yli puolituntia ja sitten kun se loppui, niin ne alotti 10min päästä uudestaan. J tuli tuolla rannalla kipeeksi ja toi tauti on tän kuluneen viikon aikana kiertänyt myöskin I:n ja minut, enkä tajua, miksi kaikista kolmesta aikuisesta se tarttui juuri minuun. Oon siis ollut kaksi päivää sairastamassa ja tekemättä töitä, joita ihan oikeasti haluisin tehdä, koska noi pojat... aww <3

Takaisin Amerikan syntymäpäiviin. Lauantai meni leffaillessa ja kokoonpano oli suomiJx3, sunnuntaina olin NYC:ssä kera ruotsiT:n ja ruotsiV:n, sekä jonkun kolumbialaisen, jonka nimeä en valitettavasti muista. Shoppailtiin ja juoruttiin, tapoin varpaani ja suutuin ennen kotiinlähtöä..tai oikeestaan kotiinlähdön aikaan. Harvemmin meinaan kyyti päättää ottaa aiemman junan ja soittaa siitä junan lähdettyä. ja sen jälkeen alkaa valittaa, että sen pitää oottaa mua.. no eipä tarvinnut odotella, mutta ton tempun jälkeen en ihan hirveän innoissani tuon tyypin kanssa aikaani tuhlaa. NYC:n ilotulitus jäi näkemättä aikataulujen takia, mutta kieltämättä mulle se yli 30min oli jo vähän tylsistyttävää, saati tunnin kestävä ilotulitus + oon varmaankin menossa kokemaan uuden vuoden NYC:ssä.

Saatte nautti ilotulituksen loppuhetket tässä. Ja ihan pakko vielä kertoa, että au pair vs. (väsynytjuuripäikkäritlopettanut)I on tällä hetkellä 3-1.