Mä olen ollut luxissa nyt viikon ja heti siitä asti, kun näin bussin ikkunasta ekan tutun maiseman musta on tuntunut siltä, että olen kotona. Sitä on hamkala selittää, mutta niin vain on. Mun sosiaalinen elämä on kasvanut exponentiaalisesti. Jos Suomessa näin ehkä yhden kaverin viikossa niin täällä mä olen ollut menossa koko viikon jossakin. Mä olen nähnyt vanhoja sekä uusia kavereita ja mulla on jo nyt oikeestaan semmosia klikkiytymiä, joissa hengaan - paikalliset ja au pairit. Edellisen baarireissun jälkeen olin kaksi puhelinnumeroa rikkaampi. Ehe ehe, nyt te kuvittelette siellä, että nää on jotain basrisäätöjä...ei ole ja toinen numero sitäpaitsi kuuluu naiselle.
Mulla on ranskankurssi tiistaisin ja torstaisin, pidetään yhen kaverin kanssa lunch joka tiistaina ja lopun ajan koitan lähinnä keksiä, missä kohtaa näen ketäkin ihmistä. Perjantaina käytiin myös Oktoberfestissä ja oli kivaa, vaikka rahaa paloikin. Mun kantiksessa on uusi baarimikko, jolta kalasteltiin vinkkejä uudenvuoden reissulle, siellä on vielä myöskin kaikki vanhat baarimikot ja kaikki ihmiset, joihin olen siellä tutustunut (tai no suuri osa niistä). Sunnuntai on edelleen leffapäivä, sillä melkein kaikki muut paikat on kiinni...
Tää perhekin on aivan ihana, lukuunottamatta parivuotiaan uhmakohtauksia. Hihihiiiiii, en tuu täältä enää Suomeen. (Joo, katotaan vaan niin oon syksyllä Suomessa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti