lauantai 15. kesäkuuta 2013

Love & hate relation

Sain muutama päivä sitten eräältä anonyymilta kommentin, jonka seurauksena oli pitkä ajatusprosessi. Prosessin aikana mietin, mikä mua oikeasti ahdistaa Suomeen paluussa. Ensiksikin, en itse ole varmaankaan edes tajunnut, kuinka suomivastaisen ja ylpistyneen kuvan miusta voi tekstien kautta saada. Well sweeties, totuus on se, että minullakin on jonkinlainen suodatin sille, mistä tänne kirjoitan ja paljonko siitä paljastan. Anyways, niihin itse asioihin:

1. Miljöö
Mä palaan synnyinkaupunkiini (ja se on mun synnyinkaupunki, vaikka kovasti väitänkin syntyneeni sen edesmenneessä naapurikunnassa), äitin nurkkiin, koska mun on pakko saada rahaa säästöön. Olosuhteiden pakosta joudun siis oikeasti asumaan tuolla, joten pois muuttamisesta ei näin ollen kannata edes keskustella. Mun synnyinkaupungissa ei ole mun ikäisiä ihmisiä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), sillä siellä ei ole korkeakouluja ja se naapurikaupunginkin korkeakoulukampus on aika pieni. Mun sosiaalinen elämäni tulee siis olemaan hyvin rajoittunutta koko sen ajan, mitä tuolla asun. Mulle, sosiaalisena ja hyvin aktiivisena ihmisenä tuo tulee olemaan hyvin vaikeaa. Toki mun koko suku asuu tuolla, mutta jokainen varmaan tajuaa itsekin, että ihminen tarvitsee myös kavereita. Etenkin minä tarvitsen, sillä mulla on pieni suku, enkä jaa samankaltaista elämänkatsomusta saati -tilannetta kovinkaan monen kanssa (johtunee siitä, että iällisestikin mua lähimpänä olevat sukulaiset ovat mua 12v. vanhempia ja 8v. nuorempia).

2. Muutokset
Kyseinen ano nosti kommentissaan esille myös sen, että tuntee monia, joille ulkomailta Suomeen palaaminen on ollut "helpotus", kun ympäristö ja elämä on tuttua. Sinä aikana, kun minä olen asunut ulkomailla on kuitenkin muuttunut paljon. Näitä asioita en voi kauheasti valottaa, mutta lähdetään vaikka siitä, että mun veli on kasvanut 30cm pituutta, joka on jo jonkinlainen shokki sinänsä. Lisäksi on sairastumisia jne. ikäviä muutoksia läheisten elämässä ja mun "kodin" takapihan maisemakin on ihan erinäköinen kun kaksi vuotta sitten, vastarannalle nousseiden talojen vuoksi.

3. Orjallisuus
Eräs IL:n kolumnisti kokosi itseasiassa aika hyvin mun ajatuksia tähän liittyen. Mä olen nyt tottunut vähän vapaampaan elämään ja siihen ettei jokaista sääntöä tarvitse noudattaa orjallisesti. Siihen, että erinäiset virkamiehet ovat lepsuja toisin sanoen ja mä olen todennut sen hyväksi. Mä en tahtoisi taas palata siihen, että autolla ajaessa 5km/h ylinopeus johtaa sakkoihin, alkoholia saa vain alkosta, tupakkaa myydään "piilossa",  postilaatikko pitää olla millilleen oikealla korkeudella ja se korkeus vaihtuu aina, jos jakeluauto vaihtuu.....u got the point? Mä olen tottunut siihen, että saan ajatella omilla aivoillani ja elämään ilman turhia sääntöjä.

4. Kalleus
Mä asun tälläkin hetkellä "kalliissa" maassa, mutta täällä ainoastaan ruoka on hieman kalliimpaa kuin Suomessa. Voisin toki vetää tähän mukaan sen, että kuka tonttu edes kuvittelee, että ihmisillä on varaa elämiseen, jos ruoan alv on 22%, VALOJA PÄÄLLE. Suomessa kallista tuntuu olevan etenkin välttämättömät asiat, kuten ruoka, julkinen liikenne, bensa jne. Tämän näkee jo siitä, että kun luxissa mun palkka riittää mulle koko viikoksi ja toisinaan saan jotain säästöönkin, Suomessa käytin molemmilla kerroilla melkein kolminkertaisesti mun palkan pelkästään ruokaan ja julkiseen liikenteeseen. Alkoholi on törkeän kallista ja mä tykkään käyttää viiniä myös ruoanlaittoon ja ruokajuomana. Joku voi vetää tähän nyt verorahojen hyvät puolet vasta-argumentiksi, mutta keksisin aika monta parempaa ja tehokkaampaa tapaa nostaa valtion tuloja, kuin erinäisten arvolisäverojen korotus.

5. Ilmasto
Mä en nyt puhu siitä, että "olis ihan supersiiiiiiistii niinQ muuttaa Kaliforniaan" tms, vaan terveysvaikutuksista. Mulla on atooppinen iho ja lisäksi mulla on allergioita. Suomen ilmasto ei vain sovi mun iholle ollenkaan ja se antaa kasvupaikan mm. timoteille, koivulle ja pujolle, jotka tekevät mun kesistäkin painajaista. Esimerkiksi joululomalla mulla aukesi molemmista silmistä molemmat silmäkulmat päivässä ja lisäksi mulla oli ihottumaa ja haavoja siellä täällä. Noita saisi olla rasvaamassa 24/7 ja en ole iholääkärienlään avulla löytänyt toimivaa rasvacoctailia, jotta mun iho pysyisi kunnossa. Paitsi sen, mitä iskälle määrättiin joskus pentuna allergiasairaalassq ja jonka reseptia joku idiootti tk-lääkäri supisti törkeästi.

1 kommentti:

  1. Ma luin sen anonyymikommentin, eika minusta susta ole saanut mitaan ylpean "suomivihaajan" kuvaa. Naa asiat mitka oot nostanut esille tassa ja edellisissa postauksissa on aika tuttuja. Mulla on aika samat fiilikset ollut aina. Suomessa maana ei sinansa ole mitaan vikaa (jotkut tykkaa, jotkut ei), mutta se ei "sovi" kaikille. Kulttuuri ei vain ole sellainen, missa kaikki viihtyy - tuo "orjallisuus" esimerkiksi.. ja vaikka "toykea" ei ehka ole oikea sana, niin on se ilmapiiri kovin erilainen kuin muilla mailla.

    Kavin Suomessa viime heinakuussa, enka tuntenut 'helpotusta' tai 'tuttua ja turvallista' oloa - tunsin oloni jokseenkin ulkopuoliseksi. En osaa ajatella koskaan muuttavani takaisin, mutta en ma Suomea vihaa.

    Mielenkiintoinen postaus :) Toivottavasti sopeudut takaisin Suomeen ja paaset kouluun!

    VastaaPoista