Tiistaina Luxissa tapahtui kummia, kun olin L:n kanssa aamulla puistossa. Puiston parkkipaikalle, kun yllättäen laskeutui helikopteri. Ensin alkoi kamala meteli ja kaikki mammat ja minä alettiin etsimään sen lähdettä ja sinne se laskeutui 10m päähän meistä. Sitten se oli siellä kaksi minuuttia ja lähti. That's odd, I thought to myself. Eilen oltiin sittwn siellä samassa puistossa yli kaksi tuntia iltapäivällä, palvomassa aurinkoa 19'c lämmössä. Ahh.
Tänään mietin, miten kivaa pallomeressä on. Miten paljon voi nauraa, kun peuhaa siellä yksivuotiaan kanssa kahdestaan. Miten hassu tuo lapsi on ja miten ihanasti se hymyilee. Tosin tuota jälkimmäistä olen miettinyt jo hyvin pitkään. Elämä on sitten niin ihanaa ja helppoa aupparina.. Ja nyt pitäisi taas hyökätä ennakkotehtävien pariin, jotta voisin mahdollisesti päästä kouluun, sillä suomen kielinen haku on tehty, enkä tosiaan valinnut "helppoja" paikkoja sisäänpääsyn kannalta. Ehkä kuitenkin teen sen vaikka ensi viikolla ja nautin tästä olotilasta ja elämänvaiheesta vielä hetken omassa pienessä kuplassani, johon ei mahdu tällä hetkellä stressiä ja murheita.
Posted via DraftCraft app
Sari ei tosiaan ihan onnistunut... :D :D
VastaaPoistaJosko tänävuonna onnistais? :D
PoistaJos polvi antaa myöten, niin kyllä, pakko onnistua. :D
PoistaNoni, sit jos molemmat onnistuu niin lähetää syksyl yhes lenkille ;)
PoistaSounds like a plan :D
Poista