Ensiksi Iida ilmoitti aikovansa vaihtaa perhettä. Okei, ei haittaa ja saikin vaihdettua, joten kaikki on siltä osin hyvin. Seuraavana päivänä Marina, joka on ollut mun bestiksiä alusta asti laittaa viestin, että "my hosts just told me that the baby is starting in daycare on the first week of March so they don't need me anymore. Ja viuh vaan, Marina lentää Tanskaan ensi sunnuntaina.
Menee pari päivää ja Helena, jonka kanssa en itse ole hirveästi ollut tekemisissä, mutta joka on mun parin kaverin todella hyvä kaveri (ja josta tykkään henkilönä) ilmoittaa lähtevänsä.. ja suih vaan, Helena on jo Ruotsissa.
Olen (valitettavasti) tottunut au pairiuden varjopuoliin. Myös siihen, että kaverit syystä tai toisesta lähtee ennen aikojaan takaisin kotiin, jättäen miut taakseen, mutta kun eilen sain viestin, että Tuuli, jolla on alusta asti ollut unelmaperhe täällä lähtee kotiin, mun maailma romahti. Asiaa pahentaa Marinan lähtö, mutta kun mun kaksi parasta kaveria lähtee samaan aikaan, täysin ilman varoitusta niin pakko myöntää, että koville ottaa. Who I'm going to spend my time with after this?
Ihan varmastihan niitä seuralaisia löytyy, mutta on eriasia olla kaveri ja kaveri, on eriasia olla ihmisen kanssa, jonka on tuntenut kuukausia kuin ihmisen, jonka on tuntenut muutaman viikon. On vaikeaa kuvitella, kenelle kertoo kaikesta ensimmäisenä, kun ne henkilöt lähtee pois.. Eäh, kaikki muttuu ja life goes on, mutta kyllä tämä nyt hetkeksi sekoittaa kuvioita aika paljon..
I'll miss you girls!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti