Hyvä Suomi, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Moni ihminen varmasti tietää, että olen erittäin intohimoinen urheilija - nimittäin penkkiurheilija. Seuraan lähes kaikkia lajeja (tosin ulkomaalaistuttuani lähinnä tulospalveluja), joita katsellen voin raivota ja hyppiä telkkarin edessä tuntikausia päivässä. Harvassa eivät ole myöskään ne kerrat, kun olen saanut viritettyä randomien miesten kanssa kiihkeän keskustelun formuloista, tai jostain muusta lajista ja nähnyt O______O -ilmeitä sen seurauksena, että tiedän yhtä jos toista melkein kaikista lajeista, joita suomalaiset pelaavat (tällä tarkoitan nyt sitä, että esim. rugbya ei Suomessa juurikaan harrasteta saati televisioida). Se laji, jota voin sanoa inhoavani katsella ja oikastaan pelatakin on kuitenkin aina ollut sama - jalkapallo, eli futis! Eilen Suomen A-maajoukkue otti kuitenkin mittaa Luxembourgin joukkueesta ja koska peli oli tuossa 10min kävelymatkan päässä niin tottakai sinne piti mennä varmistamaan, että Suomi voittaa (koska siis jos minä menen katsomaan futista niin lopputuloksen on parasta olla minun mieleiseni!)

Alkumuodollisuuksien ja lauleskelujen jälkeen seurasi kick off ja jo alustanasti oli aikanselkeää, että Suomi hallitsee (toisaalta olisihan se aika noloa hävitä joukkueelle, jossa suurin osa pelaajista pelaa, joko paikallisessa amatööriliigassa, tai naapurimaiden kakkos- tai kolmosdivarissa). Voin jopa sanoa, että tuolla lailla livenä futiskin on ihan mielenkiintoista. Tunnelmaa olisi toki saanut olla katsomossa enemmän, sillä luxilaiset on ehkä hiljaisimpia penkkiurheilijoita koko maailmassa. Jos maalinteko oli lähellä niin saattoi ne jopa vähän kohahtaa ja kun Suomi teki maalin niin ehkä vähän kohahtaa. Oli ehkä vähän hassua, että luxi oli paikallisjoukkue ja ainoa melu yleisössä koostui erilaisista suomihuudoista.

Lopputulos oli kuin olikin mieleinen ja peli ihan kivaa katseltavaa, vaikka toisen puoliajan aikana keskityinkin lähinnä ääreisverenkierrosta huolehtimiseen (tai siihen, etten tuntenut pikkuvarpaitani). Ihan kunnon vääntöäkin ne siellä kentällä sai toisinaan aikaiseksi, tosin lähinnä, vastustajaa rikkomalla, kun ei pallonkäsittelytaidot ja nopeus riittäneet. Noh, kumminkin mulla oli yllättävänkin hauskaa!

Posted via DraftCraft app