the 13th of December.

Miten voi unohtaa koko Lucianpäivän, vaikka on ollut kulkueessa viimeiset.. varmaan seitsemän vuotta? Noh, niin kuitenkin kävi..

Lucia-juhla.. mulle se ei itsessään ole merkinnyt hirveästi ikinä. Muuta, kun sitä että pääsen laulamaan hyvässä porukassa kivoja lauluja. On se tunnelmakin siellä hämyisessä kirkossa mua aina kiehtonut, mutta itse Lucia on nätti tarina, joka ei sinällään ole mun elämään vaikuttanut mitenkään.

Jotta tämä päivitys ei ihan tähän jäisi, kun lupasin panostaa, niin kerrompa vähän jostain muusta. Mainitsin tuon laulamisen tuossa yläpuolella ja sitä miulla on ikävä. En ole päässyt laulamaan kunnolla yli puoleen vuoteen ja sen kyllä kuulee, sekä tuntee, jos jotain yrittää vähän lallattaa. Asiaa ei myöskään tietysti auta se, että olen yli kolme viikkoa ollut flunssassa, joka on siitä hassu, että se vaikuttaa vain ääneen. Mutta kuoro.. haluan kuoroon pikimmiten. Ylä- ja alanuottien kunnosta on turha edes puhua, koska ne on vaan kadonneet ja muutenkin mun laulu on tällä hetkellä omaan korvaan kamalaa rääkymistä (johtuu siitä, että tiedän, millaiselta se parhaimmillaan kuulostaa (ja tuntuu!). Ensimmäinen asia, joka tapahtuu, kun kuorolaulukausi ensi syksynä starttaa on se, että etsin itselleni kuoron.

Hyvää Lucian päivää!