The random moments of life.

Oon viimisinä kuukausina huomannut, että nykyään jokaisessa päivässä on jotain, joka tekee mun päivästä upean, jotain joka saa mut hämmästymään, hymyilemään, nauramaan, iloitsemaan, rakastumaan, pysähtymään, innostumaan.. en tiedä, montako näitä positiivisia adjektiiveja olisi, jos vähän pidempään niitä miettisin.

Esimerkiksi lauantaina mun koko viikonlopun suunnitelmat meni pipariksi, koska Tiiu oli kipeänä. Musikaali jäi siis näkemättä, ja mietin, mitä teen. Soitin magille ja löysin itseni pian syömästä English breakfastia Manhattanilta magin, sekä magin kahden turisteileimaan tulleen itävaltalaisen kaverin kanssa. Ensinnäkin se aamupala (joka oli mulle kyllä lounas samalla) oli jotain taivaallista ja se kuppila (tea & symphony) ihana. Jotenkin tuntui, että tuolla aika pysähtyi ja jokapuolella kaikui mulle jokseenkin vieras englannin aksentti - brittienkku. Jatkettiin "muutaman" mutkan kautta kohti Washington Square parkia (turisteillehan näytetään vain ne kivoimmat paikat), jossa räpsittiin nättejä kuvia. Seuraavaksi otettiin metro High Linelle, joka on nyt "talvella" ihan erilainen paikka, kun se oli silloin "kesällä", kun olin siellä viimeksi (kaikki kuvat tuolta on valitettavasti magin kamerassa, joten niitä ei ole näyttää), mutta silti se on ihan uniikki miljöö, se olisi sitä vaikka sijainti olisi SuomiFinland, mä vain rakastan sitä paikkaa, vaikka siellä kylmä olikin.

Tuolta mentiin sitten syömään ja tottakai se olin minä, jolta kysyttiin vinkkejä ruokapaikan suhteen, koska olen täällä pisimpään ollut. Pohdittiin heti Applebee'sin ja Friday'sin välillä ja mentiin jälkimmäiseen. Mulle tuo paikka on omanlaisensa ruokaparatiisi ja muutkin tykkäsi (mission completed!). Dinnerin jälkeen olikin jo säkkipimeää, vaikka kello näytti vasta seitsemää illalla (tuo on oikeasti yllättävää joka kerta, koska se pimeä tulee täällä ja varsinkin Manhattanilla alle tunnissa sitten, kun alkaa pimentyä), joten jätettiin turvallisuus syistä China town ja Lower East side katsomatta ja sen sijaan vein kaikki kolme itävaltalaista mun henkilökohtaiseen suosikki paikkaan - Brooklyn Bridge Parkiin, jolle on joku toinenkin nimi, jota en tähän hätään löydä. Miksi tuo sitten on mun suosikkini? Koska sieltä näkee lower Manhattanin koko sky linen, joka etenkin pimeällä on hyvin hurmava ja niin uskomaton näky, että joka kerta hämmästyn sen kauneutta ja melkein itken kaikkia noita alussa listaamiani adjektiiveja. Toisekseen se puisto on tosi nätti, eikä uskoisi, että se on välittömässä Manhattanin läheisyydessä. Kaikkein eniten mua kuitenkin tällä kertaa ilostutti se ilme muiden naamalla ja tuike niiden silmissä, kun ne tajusi, millaiseen paikkaan mä ne toi. Olin toki kertonut, että sieltä saa hyviä kuvia ja se on mulle "must see"-paikka jos joku niitä kyselee, mutta silti ne häkeltyi ja oli kuin pikkulapset karkikaupassa (ei sillä, niin minäkin aina olen).




Tää kuva ei kyllä kerro sitä, millainen se näkymä oikeasti on..


Tänään taas A on ollut mun Aurinko, joka on valaissut koko päivää. Ollaan koko se 10h, jonka työskentelin vaan naurettu jossain nurkassa, A mun sylissä istuen. Miinus se tunti, kun A nukkui päikkäreitä. Lisäksi, vaikka C oli hirveän kiukkuinen aamulla, kun en antanut sen mennä ulos ilman hupparia takin alla (mittari näytti 22'f, joka menee celsiuksissa reilusti alle 0), ja kiukkuinen myös kotiin tultuaan, koska playdate, joka oli tälle päivälle suunniteltu ei vastannut neidin tahtoa, niin viimeisen kahden tunnin aikana se kuitenkin oli oma superihana itsensä ja mun työpäivän kruunasi ne viimeiset minuutit, kun tytöt piti muotinäytöstä (pukeutui prinsessapukuihinsa), minä olin valokuvaaja run wayn päässä ja H ilmeisesti jonkinlainen häirikkö (ainakin se hyppi run waylle kameran ja mallin väliin). Kaikilla oli ihan superhauskaa ja kaikki vaan nauroi. Tällaista tän pitääkin olla.