Adventures and Goodbyes

Viime viikonlopun pyhitin täysin Cityn ihmeellisyyksiin. En tiedä, kuvaako tuo Adventures sana elämyksiä täydellisesti (sen myös sanakirja tuohon heittää), mutta elämyksiä, niitä se oli täynnä. Puhutaan sitten Macy'sin tavaratalosta, jota koristaa satamiljoonaa jouluvaloa ja ikkunakoristetta, mun elämäni ekaa balettia, tai eksymistä jollekin getto-alueelle, niin niitä tää viikonloppu oli täynnä.

Lauantaina treffailin Sannin kanssa joskus kahden aikaan Grand Centralilla, josta jatkettiinkin suoraan subiin syömään. Myöhäisen luonaan jälkeen oli tarkoitus suunnata lower East sidelle, mutta matkalla metrolle pongattiin uusi, suuri, karkkikauppa, joka oli pakko käydä tsekkaamassa. Mukaan tuolta ei lähtenyt mitään muuta, kun valokuvia, koska hintataso oli suhteellisen korkea ja jenkkien suklaa on tajuttoman pahaa.. Maistakaapa joskus Hersey'sin suklaata (jota nää ylistää maasta taivaaseen) jälkimaku on rehellisesti oksennus.

Lopulta päädyttiin sitten jopa siihen oikeaan metroon, jota odotellessa ihasteltiin muinaisjäännemetroa, joka kulkee Manhattanilla lauantaisin. Jäätiin poiskin ihan oikealla pysäkillä, mutta siihen se suuntavaisto sitten loppuikin, koska kadut lower-Manhattanilla ei mene numeroiden mukaan, vaan niillä on nimet. Päädyttiin sitten johonkin getto-alueelle (tai ainakin siltä se näytti), jossa vastaan tuli mm. mies, joka näytti Italian mafiasta tai Sopranosista karanneelta hempolta, kehui kyllä kovasti meidän silmiä, jesjes. Löydettiin kuitenkin tiemme mun uuteen rakkauteen, nimittäin red mangoon, joka on siis Frozen yogurt paikka. Ai että, olikin hyvää!


Makuna tummasuklaa ja lisukkeena mandariinia, vadelmaa, mustikkaa ja suklaa-riisimuroja.

Tuolta tulikin sitten vähän kiirus treffaamaan Jana Bryant Parkiin, koska ystäväiseni oli pukeutunut melkein sään mukaisesti ja jouduttiin käymään Sannin "kämpällä" hakemassa vähän lisävaatetta. Oltiin vain 10min myöhässä treffauspaikassa (joka oli aika laaja, koska en muistanut sitä tarkentaa). Jäätiin pörräämään vähäksi aikaa Holiday-markkinoille, joilta löydettiin pari peltistä StarWars-robottia (älkää kysykö nimiä, leffat löytyy mun top-inhokit listalta).

Bryant Parkista jatkettiin sitten kohti päivän päätapahtumaa - New York City Ballet'ia ja Nut Cracker'iä (Pähkinänsärkijä). Istuskeltiin Lincoln Centerin portailla aikamme kuluksi, koska oltiin aika paljon etuajassa ja todettiin että täällä on oikeasti lämmin, vaikka marraskuun viimeisiä päiviä jo viedään.

Jonkun ajan päästä, kun ensin oltiin yritetty pongata suomeksi "Welcome" noista portaista, joissa pyörii valotekstiä, päädyttiin sitten sisälle baletti paikkaan (teatteriin, jonka nimeä en muista, tai jaksa tarkastaa). Puitteet oli kyllä upeat ja toi paikka oli ihan valtava. Ja uskokaapa vain kaverit siellä Suomessa, että I'm in love with ballet, vaikka se oudolta kuulostaakin. Esitys oli kauden kolmas näytös ja se jossain määrin näkyi. Kaikki 14 lasta, jotka tuolla tanssi hoiti hommansa paremmin kuin hyvin, mutta kaksi aikuista typykkää kaatui, unbelieveble! Kokonaisuudessaan tuo oli kuitenkin ihan super amazing ja meidän istumapaikatki ihan superit, vaikka mun selkä kiittääkin siitä ergonomiasta nyt.

Sunnuntaina suuntasin taas kahden maissa kohti Cityä ja ylläripylläri treffasin Sannin, tällä kertaa Union Squarella, josta jatkettiin matkaa kohti SoHoa, koska Sanni halusi ostaa kengät Urban outfitterista.. ja munkin pitää hankkia ne ennen kesää, koska se on niin iso hitti täällä. Sen jälkeen käveltiin... ja käveltiin.. ja käveltiin.. etsien ruokapaikkaa, tai siis pizzeriaa, ja vaikka niitä ravintoloita oli valehtelematta ainakin 50, niin niistä ehkä kaksi oli pizzerioita, joista toinen näytti huonolta ja toinen oli kiinni, joten päädyttiin sitten Vegetarian restauranteen nauttimaan vohveleita. Olikin sitten mun elämäni parhaat vohvelit ja tonne on helppo suunnistaa uudelleen, koska paikka sijaitsee suoraan Washington Square Parkin takana (huomattiin vasta poistullessa, että oltiin kävelty se 15 katua ylös ja kolme oikealle, kun etsittiin sitä pizzeriaa, jota ei löytynyt. Toinen random-juttu tuossa ravintelissa on se, että sen ilmeisesti omistaja (se yksi miestyöntekijä kuitenkin) omasi joko ruotsisuomalaiset tai suomenruotsalaiset sukujuuret, tai siis isovanhemmat oli jompiakumpia, joten saatiin osaksi suomalaista palvelua, kun tyyppi tajusi, mitä kieltä puhuttiin (hups!). Massujen täytyttyä päädyttiin visitor centeriin vessaan ja raapusteltiinpa vähän toiveita uudelle vuodellekin aikamme kuluksi. Kuitin takapuolelle, koska ei löydetty niitä virallisia lappusia mistään.

Tuolta olikin sitten aika ottaa metro kohti NY Comedy Clubia, johon mentiin katsomaan illan show'ta. Paikka oli oikeinkin siisti ja kiva ja nopeasti päästiinkin istumaan salin puolelle. Koomikkoja oli viisi ja niistä viimeisenä esiintynyt nainen oli ihan huippu, vaikka kaikki oli superhyviä juontajaa unohtamatta. Meenkin pian pongaamaan taas Time Squarelta jonkun joka myy tuonne alelippuja, awww. Aika paljonhan tuo oli alapäähuumoria (melkein kokonaan), mutta muhun uppoaa, joten mikä ettei.

Ollaan vähän koominen kaksikko itsekin!

Kun stand up loppui olikin jo vähän kiirus metrolle, koska mun piti ehtiä 10.30pm junaan, joten otettiin metro alle.. summailtiin myös vähän niitä kolmea kuukautta, joista melkein jokainen viikonloppu ja muutama muukin päivä ollaan sählätty pitkin Manhattania ja tehtiin pieniä tulevaisuuden suunnitelmiakin, sillä asiahan on niin, että Sanni lentää keskiviikkona takaisin Suomeen ja sunnuntaina oli meidän viiminen supermahtava humpuukipäivä tällä erää. Me ei kuitenkaan sanottu "Goodbye", kuten tuo otsikko antaa olettaa, vaan "See ya!"