Just an ordinary day?

Mikä siinä on, että kun päätän väsätä tänne tekstin mun normaalista työpäivästä, niin se päivä on kaikkea muuta kuin normaali? Nyt seuraakin siis postaus, joka käsittelee abnormaalia päivää.

Heräsin ihmeen pirteänä ennen seitsemää ja hoitelin aamutoimet ennen, kun juoksin alakertaan, kello 7.15am. H oli melkein ready to go, joten mitään kiirettä ei suuremmin ollut. A päätti olla oma jääräpäinen itsensä, eikä tullut mun kanssa pysäkille saattamaan H:ta, joka kyllä sopii mulle, koska tossa ulko-ovella vahtaaminen ja seisoskelu on mun kannalta helpompaa. Kun H oli vihdoin keltaisessa linja-autossa, tein A:lle vähän aamupalaa ja katseltiin sen ja C:n kanssa telkkua, kunnes oli aika mennä yläkertaan valmistautumaan kouluun. Tytöt oli tänään vähän liiankin helppoja, sillä mun ei tarvinnut käydä sotaa siitä, mitä vaatteita tänään laitetaan päälle ja hampaiden harjauskin sujui ongelmitta. Kello: 8.22am oli aika suunnata tyttöjen kanssa bussipysäkille odottelemaan (eli kävelemään kadun vieressä menevillä kivillä). Kun C:kin oli turvallisesti bussissa, tultiin A:n kanssa leikkimään sisätiloihin, koska ulkona oli vähän koleaa. A halusi välttämättä nähdä miun Halloween-kostuumin, joten tuntiin mun kerrokseen. Puvun nähtyään tyttö suuntasi suoraan kanteleen ääreen ja sitä soiteltiinkin hetkinen.

Tarpeeksi musisoituaan A päätti suunnata basementiin palapelien pariin. Tyttö on tosiaan hullunhyvä niissä ikäisekseen ja tykkää tehdä niitä hurjasti. Tähän asti mun päivä oli normaali. Ensimmäinen abnormaalius, joka ei oikeastaan ole abnormaalius, oli että siivooja päätti tulla taas kerran päivää etuajassa, joten mun piti kaiken muun työn ohella vielä siivota basementista lelut lattialta. Onneksi A oli niin uppoutunut palapeliinsä, ettei tuo tuottanut ongelmia.

Kun olin siivoillut, oli aika ottaa pientä naposteltavaa. A syö kymmeneltä pientä välipalaa ja minä aamupalaa, joten A:n nautiskellessa kultakaloistaan, minä vetäisin naamariin cream cheese -leivän, vohvelin siirapilla ja muroja viinirypäleiden ja vadelmien kanssa. Tuon jälkeen lähdettiin, tiistaiseen tapaamme, kohti kirjastoa. Matka sujui ihan normaalisti, mutta kirjaston edessä komeili tiedote isolla boardilla "The Library is closed, no electricity", joten suunnattiin takaisin kotia kohti lukemaan kirjoja, kun ei kerran sinne päästy.

Lukemisen jälkeen kokkailin vähän (lue: lämmitin left overeita mikrossa), lopputuloksena A söi kipollisen makaronia pelkällä voilla, ja minä jonkun tähde lasagnea. Oli hyvää ja molempien lautaset tyhjeni nopeasti! Ruuan jälkeen meillä oli vielä vähän aikaa ennen, kun piti lähteä kouluun, joten mentiin takaisin kellariin, jossa au pair pääsi vähän taiteilemaan.

Kouluun lähdettäessä tapahtui taas kummia. Normaalisti aurinkoinen ja innostunut tyttö päätti julistaa sodan mua vastaan. Aiheena oli se, mitä kouluun voi viedä ja mitä ei. En antanut ottaa mukaan Kinder-yllätyksiä, jotka virallisesti on kiellettyjä tuon ikäisiltä ja vieläpä hukkuu heti luokassa, joten kiukkua jatkui viitisen minuuttia, kunnes sain tytön ihastumaan uudelleen huuliharppuunsa ja Dora aiheiseen lunch boxiinsa. Huristeltiin kouluun, jossa vastassa oli joku naapuruston kissa. Se alkoi seurata meitä, kun vähän rapsuteltiin sitä ja oli ihan supersuloinen kehruukone, joka päätti linnoittautua koulun ulko-oven eteen, koska siinä oli kuumin kohta, jonka se auringosta löysi. Kun A oli onnellisesti luokassaan ja henkilökunta ei onnistunut kissaa rappusilta pois nostamaan (koska ei halunnut koskea siihen) nappasin kissan kainaloon ja vein sen parkkipaikan reunaan. Otin auton alle ja mitähän näkyi koulun ulko-oven edessä, kun ajoin siitä ohi: kissa. Vietin mun kaksi ja puolituntisen vapaan, tavalliseen tapaani, dataillen.

Mun vapaa loppuu aina siihen, että lähden hakemaan H:n koulusta, koska sen bussi olisi täällä, kun A pääsee koulusta, joten kukaan ei olisi sitä vastassa, jos se tulisi bussilla. Siitä syystä muistutan iltapäivällä vähän taksikuskia.



Need a ride?

Käänsin siis radion nupit kaakkoon ja ajelin H:n koululle, odottelemaan että poika pääsee pois. Systeemihän on seuraava: vanhemmat, tai kuka lapsia nyt on hakemassa, linnoittautuu koulun portille ja lapset talutetaan pihalle pongailemaan tuttuja naamoja. Niitä lapsia on paljon ja pongailu on "hyvin helppoa", kun opettajat seisoo etummaisina, mutta joka kerta olen onnistunut, jopa silloin, kun H ei tiennyt olevansa "walker" ja meni bussijonoon. Tänäänkin otin pojan mukaan ja jatkoin huristelua kohti A:n koulua. Oltiin taas vaihteeksi kaksi minuuttia myöhässä, tai oikeastaan A:n luokka pääsi kotiin 3min etuajassa, what ever. Kaapattiin A mukaan ja tultiin kotiin, jossa A meni päikkäreille ja tehtiin H:n kanssa läksyjä.

Puoli kolmelta menin kyttäämään ikkunaan, koska C:n bussi suvaitsee saapua, koska se tosiaan on aina myöhässä. Jouduin siis vahtaamaan ikkunassa, koska A:n päikkärit taas vaihteeksi sattui tosi hyvään saumaan, joten en voinut jättää taloa ja mennä pysäkille odottelemaan.

Iltapäivälle oli etukäteen sovittu kaikille kolmelle lapsoselle playdate (jos joku ei tiedä, niin tuo meinaa samaa kun "voitko olla mun kanssa koulun jälkeen", jolloin lapsi menee leikkimään jonkun kotiin, tai joku tulee tänne). Purin siis nopsakasti C:n ja H:n lunch boxit ja pakkasin lapset (myös nukkuvan A:n) autoon. Otettiin suunnaksi yksi talo, jonka lapset on näiden kanssa samanikäisiä. A tietenkin heitti shown käyntiin, kun päästiin kohteeseen ja piti herätä, eikä halunnut jäädä playdatelle, mutta sain sen sitten puolituntia sylissä kannettuani leikkimään nätisti perheen kuopuksen kanssa. Kun lapset viihdytti toisiaan, niin mun ohjelmaan kuului lähinnä perheen äidin ja mummun kanssa juttelu (en ole ennen nähnyt kumpaakaan, koska perheessä on ollut lapsenvahti aiemmin). Mom totesi, että kaikkis en parhaat aupparit on tulleet perheestä, joka ei toiminut ja mummu jaksoi ihmetellä, kuinka onnellinen A on mun kanssa leikkiessään. Oltiin lähdössä varttia vaille kuusi, kun mun kännykkä soi: Daddy on juuttunut ruuhkaan. No ei siinä mitään, tultiin pienen taistelun jälkeen kotiin ja leikittiin olkkarin sohvatyynyillä verttia vaille seitsemään. Mun päivähän oikeasti olisi ollut ohi kuudelta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että au pairin elämässä tilanteet muuttuu ja tekemistä riittää.

ps. odotan mustaa silmää, koska A löi päänsä mun silmäkulmaan. Ilman vaurioitakaan au pair ei siis selviä.