I caught it!

Tän viikon sana on väsymys. Oon ollut koko viikon todella väsynyt ja käynyt ihan puolella teholla, mutta en vaan ehdi/tahdo/jaksa nukkua. Tänään onkin tarkoitus kaivautua vällyjen väliin viimeistään kymmeneltä ja huomenna yhdeksältä. Sitten ehkä jaksan taas toimia normaalisti. Oon kuitenkin koittanut olla tosi pirteä työaikana ja ollaan oltu paljon ulkona, koska tämä ilmanala on vaan niin ihana.

Mikä syksy?

Perjantaina oli vähän erilainen working day, ja odotin siitä aika vaikeaa, koska mom työskenteli kotona. Yleensä A vetää hirveitä itkupotkuraivareita, kun en päästä sitä häiritsemään momia kesken töiden, mutta.. tyttö käyttäytyi kun enkeli koko päivän! Toinen, mikä nosti mun mielialan ihan taivaisiin oli, kun mom mun töiden lopuksi tuli kysymään, kielsinkö A:ta ottamasta toista piparia. Tyttö siis siirtyi miulta kieltävän vastauksen saatuaan ruinaamaan niitä momilta. Syy, miksi mom kysyi tota oli "I don't wanna step over you". Ihanaa mulla on host-vanhemmat, jotka ymmärtää että niin tekemällä a) mun työ muuttuu hyvin vaikeaksi ja b) lapset menee ihan sekaisin.

Potkaisin mun viikonlopun käyntiin perjantaina töiden jälkeen, kun huristelin iHopiin treffaamaan ItävaltaM:n, jonka kanssa ollaan alettu hengailemaan vähän enemmänkin viimeisten viikkojen aikana. IHop on siis periaatteessa pancake-paikka, mutta siellä saa syötyä kyllä paljon muutakin. Ajattelin, että tuun kotiin kymmenen maissa, koska aamulla oli aikainen herätys, mutta.. havahduttiin 11pm siihen, että kello on vähän paljon. Pääasia on kuitenkin, että juttua riitti ja hauskaa oli.

Lauantaina heräsin seitsemältä, koska menin Sannin kanssa hakemaan Broadway-lippuja. Koska mun ainoa mahdollinen juna oli Grand centralilla 9.03am oltiin lippujonossa ensimmäisinä ja saatiin liput, jotka haluttiin - Chicagoon! Lisäksi kierrettiin ympärivuoden auki oleva joulukauppa ja vähän muita putiikkeja. Tuolta suunnattiin takaisin keskeisemmille hoodeille hakemaan Tiiua, mutta koska se nukkui pommiin niin päädyttiin syömään vähän vohveleita odotellessa.


Santa is coming to the City!




Would you like to have some?

 Kun Tiiu viimein tuli, matka jatkui kohti Brooklynia. Siellä kierreltiin ensin yksi ulkoilmakirppari, jolta ei löydetty mitään. Tuolta jatkettiin toiselle kirpparille. Sieltäkään meidän mukaan ei tarttunut mitään, mutta ainakin ihmisiä ja vaatteita siellä riitti. Tykkään Brooklynista tosi paljon paikkana, koska ne kadut ja talot on nättejä ja se tunnelma siellä on rento.

Brooklynista suunnattiin ettimään synttärilahjoja mun veljelle ja Tiiun host-tytölle. Tiiu löysi etsimänsä, minä en. Tai siis.. löysin kyllä etsimäni, mutta se osottautui niin kalliiksi, että nyt mulla on iso stressi ja kriisi tuon lahjan kanssa. Lisäksi käytiin Halloween-kaupassa, josta löysin viimeinkin, viikkojen etsimisen jälkeen, mun puvun! Se, mikä se on, selviää sitten Halloweenina.

Tänään suuntasin taas Cityyn, jossa treffailin Sannin. Suunnattiin ensimmäiseksi syömään, tälläkertaa Dineriin, jossa nautin mun kanaburgerin. Suunnitettiin High-linelle, joka on noin vuosi sitten avattu "puisto" vanhoilla ratakiskoilla. Tuo paikka on 27 kadun mittainen ja tosi mukavan oloinen paikka, johon päädyn vielä monen monta kertaa. Lisäksi tuo on niin uusi, ettei siellä näy ihan hurjasti turisteja, kuten jossain Time Squarella. (Ei mulla mitään turisteja vastaan ole, mutta ne vaan seisoo aina keskellä jalkakäytäviä ja suojateitä.)


Laituri, johon Titanic ei koskaan rantautunut.
Meen tsekkaimaan ton joskus lähemmin.




Amerikkalainen versio linnunpöntöistä.





High-line



Manhattan?

Kun oltiin aikamme käppäilty High-linella ja ihmetelty maisemia siellä, otettiin suunnaksi Broadway, sillä Chicago alkoi 2.30pm ja sinne piti ehtiä. Chicagon päänäyttelijänä tämän kuun loppuun on Kara DioGuardi, joka on aiemmin tominut kaksi kautta American Idol -tuomarina (2008-2009), sekä tekee biisejä mm. Pinkille ja Kelly Clarksonille. (Myöhemmin kuulin, että leidi on myös aiemmin hengaillut mun host-daddyn veljen kaveripiirissä). Me päästiin ihailemaan Karaa ja muita neljännestä rivistä ja oli kyllä upeaa taas! Mulle tuon shown huippukohta oli kuitenkin lopussa, kun Kara ja toista naispääosaa näyttelevä Amra-Faye Wright heitti molemmat yhden muoviruusun yleisöön. Arvatkaa, kuka nappasi tuon Karan ruusun! Kuinka moni ihminen kokee ikinä mitään tuollaista?!