Englannin kieli.

Tän kolmen kuukauden aikana mun omat huomiot oman englannin käytön suhteen on aika pienet, mutta muilta kuultu palaute saa miut aina hymyilemään. Viimeksi tänään juttelin yhen H:n kaverin äidin kanssa (jonka suku on unkarista) kielistä yleensä, mutta koko keskustelu lähti tästä lauseesta "Johanna, how your English is so good?" Sen jälkeen juteltiin tovi siitä, miten erilaista kieltä puhun kotona, tosiaan tällä momilla on siitä jokin käsitys sen oman taustan takia (suomi ja unkari on tosiaan sukulaiskieliä, jos joku ei tiennyt). Ihmeteltiin vielä sitäkin, kun Suomessa enkkua ei aleta opettaa edes hirvittävän nuorille lapsille.

Asiaan. Miun on myönnettävä, että kun tulin tänne niin en puhunut kovin paljon. Puhuin vain silloin, kun olin ensin kääntänyt lauseen päässäni kieliopillisesti oikein Suomesta englanniksi ja etenkin mun reagointinopeus oli hyvin heikko. Osasyy tähän varmaan oli myös sen ensimmäisen momin kylmyys. Ei vain tehny mieli puhua, mutta kuitenkin mun ääntäminen oli myös tökkivää ja sanat katoili kesken lauseen. Kuitenkaan koskaan kukaan ei ole mulle sanonut, että ei ymmärtäisi, mitä yritän sössöttää. Tohon aikaan se englannistaminen myös vei niin hurjasti energiaa, että olin ihan rättiväsynyt kuudeslta illalla.

Kun tulin tähän perheeseen 5 viikkoa ekaan perheeseen saapumisen jälkeen, yllätyin itsekin, kuinka paljon mulla riitti juttua jo silloin, kun istuin autossa daddyn kanssa, matkalla tänne. Siitä asti oonkin puhunut paljon enemmän, reagoin asioihin automaattisesti englanniksi, ja välillä jään oikeasti miettimään, että "Sanoinko englanniksi?", koska reagoin ennen, kun ehdin miettimään. Ja nykyään siis ajattelen pääosin englanniksi. Ei paha, eipään tarvitse enää kääntää kieleltä toiselle. Kuuntelun kanssa mulla ei missään vaiheessa ollut ongelmaa, sillä sitä Suomessa opetetaan, mutta se puhuminen ja miten kovasti se kieli koittaa solmia itseään itsensä ympäri, kun haluan puhua. Se oli alussa hyvin vaikeaa. Nykyäänkin väsyneenä mun artikulaatio on surkeampaan, kun normaalisti.

Kuitenkin ennen kaikkea mun englannin kielen taidoista olen kuullut mun kavereilta. Niin suomea puhuvilta, kuin ulkomaalaisiltakin. Olin eilen istumassa iltaa Friday'ssissa noin 20 saksalaisen kanssa ja juttelin koko illan englanniksi Mariannen ja Katin kanssa. Kun käveltiin autoille niin puhuttiin jotain englannin käytöstä jne. jotain sanoin perisuomalaiseen vähättelytapaani ja kommentti oli tyrmistynyt "But you're really good!".. niin perfektionismi ja suomalaisten tapa suhtautua kehuihin on tosiaan juurtuneina minuun. Ei vais, on tässä sekin että ihan oikeasti itse on hirvittävän vaikea hahmottaa oman puheensa laatu, koska päänsä sisällä kuulee kaikki sanat oikein ennen, kun ne tulee ulos eikä niitä pahemmin puhuessa taas kuuntele.