This was the best day of my life! ..and now it's over. Voin kertoa, ettei eilisessäkään ollut todellakaan mitään vikaa, muttei se ollut ihan tämän päivän veroinen.
Eilinen alkoi sillä, että herättyäni Sanni soitti mulle ja kehotti ottamaan aikaisemman junan, joten pikavalmistauduin seitsemässä minuutissa, jotta ehdin siihen.. and I made it! Junan saavuttua Grand Centraliin kävelin tyttöjen kämpän lähistölle ja otettiin metro West Villageen. Siellä tutustuttiin vähän Magnoliaan ja johonkin kirjakauppaan, kunnes kyllästyttiin ja lähedettiin kävelemään.
Jonkun matkaa tallusteltuamme, päädyttiin SoHoon, jossa tutkittiin parit kojut ja kaupat, kunnes alkoi sataa. Suunnattiin etsimään kivaa ruokapaikkaa, joka oli yllättävän vaikeaa, koska yllättäen jokainen päätti olla nälkäinen, kun alkoi sataa. Lopulta kuitenkin päädyttiin johonkin italialaiseen bistroon, jossa pällisteltiin ikkunasta sateenvarjoja ja keltaisia takseja, sekä nautittiin ruuasta ja seurasta.
Tuolta jatkettiin sateen jo melkein tauottua kiertelemään. Otettiin suunnaksi Time Square, mutta matkalla päädyttiin pariin vaatekauppaan, joista toisesta (Uniqlo) löysin ihanan pehmeitä fleecetakkeja, joista yksi lähti mun mukaan. Time Squarella F meni tutkimaan infosta Niagaran matkojen hintoja ja sillä aikaa minä ja Sanni deittailtiin Draculan kanssa. Tuolta tulin Forever21:n kautta kotiin ja ekaa kertaa tyhjin käsin!
 |
| "Will you marry me?" |
And then the best day of my life! Tänään heräilin tossa ysin pintaan ja avasin telkkarin. Tuijoteltuani sitä tovin, aloin selvittää mun vaatekriisiä ja loppujen lopuksi mulla oli päällä ihan liikaa vaatteita, mutta koneen lämpömittari näytti +14'c niin tottakai mä tarvitsin fleecen ja nahkatakin, eikös? Otin 11.17am junan Cityyn, jossa treffailin Sannin Grand Centralissa ja Riikka liittyi meidän seuraan puolisen tuntia myöhemmin Bryant Parkissa, josta jatkettiin etsimään ansin Mamma Mia!n esityspaikkaa ja sitten syömään. Syötiin taas siinä maailman asiakasystävällisimmässa Subissa, josta Riikka jatkoi Mamma Mia!an ja minä suuntasin Sannin kanssa vähän muualle, meinaan... *teatteri-rumpua teatteri-rumpua* Al Hirschfeld teatteriin, jossa meni joku musikaali nimeltä How to succeed in business without really trying. Mä uskon, että monelle Suomessa tuo ei sano mitään, mutta..
..joko joku arvaa, mikä tuossa veti puoleensa? Minä en ikinä ole ollut mikään Daniel Radcliffe-fani, halusin tietää, osaako se ihminen laulaa ja sen lisäksi on ihan kiva päästä sanomaan, että on nähnyt sen livenä, koska moni suomalainen ei ole. Nyt mun on kuitenkin pakko sanoa, että tuo ko. näyttelijä on ihan uskomaton! Se laulaa (kyllä Harry Potterilla on oikeesti upea lauluääni!), se tanssii!.. ja se heittäytyminen on ihan uskomatonta. Lisäksi ihastuin tuon näytelmän sopraanoon Ellen Harvey'n. Useimmiten sopraanot saa mun korvat hajalle, mutta tuolla naisella on ihan tajuton ääni. Ja nyt, kun olen hehkuttanut muka-tarpeeksi. Oikeasti, mulla ei riitä sanat kuvaamaan, kuinka hieno show tuo oli ja kuinka tajuttoman lahjakas Mr. Radcliffe on.. niin voin vielä kertoa, että oltiin noin 7m päässä lavasta. (salakuvausta, sillä kuvata ei oikeasti saisi, ja nämä siis ennen näytöstä)
 |
| esirippu (en käyttäny zoomia, joten tässä saa käsityksen, kuinka lähellä oltiin) |
 |
| teatteri sisältä. |
Tuolta mentiin Forever21:in treffaamaan Riikka ja fiilisteltiin sitten omia musikaalejamme ja tunnelmoitiin, kunnes jokainen lähti omille teilleen, kohti kotia. Minä ja Riikka Grand Centraliin ja Sanni kämpilleen. Loppuun vielä todiste, että olin tuolla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti