Mikä pääsee Suomessa uutisiin?

En ihan hirveästi ole tänne blogiin vaahdonnut kuumottavista uutisista yms. aiheista, mutta välillä oikeasti ihmetyttää, mikä on Suomen uutiskynnys. Tällä kertaa mun vaan on ihan pakko, sillä miten tällaista julkaistaan valtakunnallisessa lehdessä? Eniten tässä siis ihmetyttää se, että parin ei-edes-silmää-tekevän kukkahattutädin propaganda ihan turhasta asiasta on olevinaan tarpeeksi iso, jotta uutiskynnys ylittyy. (Tässähän on siis tosiaankin kyse siitä, että jonkun mielestä 11-vuotiaalle ei saisi opettaa anatomiaa ja lisääntymistä, jos joku ei jaksanut linkkiä avata).

Ensiksi silmään pisti tuo perustelu: "Lapset kehittyvät eri tahdissa. Eivät kaikki ole valmiita tällaista kuulemaan." Siinäpä se onkin että kukaan, kun ei voi tietää, milloin juuri se oma muksu alkaa kehittyä. Tiedän tyttöjä joiden kuukautiset on alkanut 9-vuotiaana, mutta tiedän myös ihmisiä, joilla murrosikä jatkuu melkein 20-vuotiaaksi. Noille ensiksi mainituille tuo anatomianoppitunti "kukista ja mehiläisistä" on tullut ihan liian myöhään, mutta toisaalta nuo jälkimmäiset eivät välttämättä sitä vielä 11-vuotiaana olisi tarvinneet niin kipeästi. Tuo nykyinen on hyväksi todettu (40 vuoden kokemuksella, kuten artikkeli sanoo), joten miksi sitä pitäisi muuttaa jonkun yksittäisen naisihmisen takia, joka haluaa kasvattaa muksunsa tynnyrissä? Vaikkakin olen jo nyt täysin varma, että rouvan valituskirjeet tulee löytymään rehtorin, kaupunginviraston ja opetushallituksen pöydiltä, kaikkien muiden papereiden alta ja lopulta, kun silmäätekevät on nauranut itsensä kuolleeksi kahvipöydässä asian tiimoilta valitukset päätyy suoraan lähimpään silppuriin.

Itse en ainakaan saanut mitään traumoja ala-asteen anatomiantunneilta, eikä saanut kyllä pikkuvelikään viimevuonna. Lisäksi taisin tietää "jo" kahdeksanvuotiaana nuo faktat, että hurjaa oli. Toki se oman opettajan (joka oli saikulla koko varsinaisen opiskelun) kertaustunnilla esittämä kommentti "pojat nieleskaapa kokonainen vesimeloni ja koittakaa puskea se toisesta päästä ulos" meni hieman yli, mutta sen suurempaa traumaa minulle ei jäänyt. Lisäksi, kun muistan millaseksi hihittelyksi se koko tilanne meni niin voin sanoa, että noi asiat oli paljon helpompi läpikäydä isommassa ryhmässä ja "vieraan" aikuisen kanssa. Äiti ja iskä, jos olis joskus alkanu noista puhumaan, olisin varmaan juossut ovet paukkuen pihalle. Lisäksi mä kyllä tiesin, ettei mun pikkuveljeä mikään mehiläinen, tai haikara ole äiskän mahaan tunkenu, että semmonen selittely olis kyllä vesittynyt mun kohdalla viimeistään ekalla luokalla. Kuinka naiiveja nämä äidit oikeesti on? Eikö se ole parempi kuulla nuo koulussa, kun puskaradion kautta? Eniten käy sääliksi tuo pikkuherra-Kantee, jonka äiti omalla nimellään ajaa tätä naurettavaa asiaa julkisesti. Tajuaakohan tämä mutsi ollenkaan, että hänen kullannuppunsa saa kuulla tästä ja todennäköisesti ainakin koko peruskoulun ajan?

Kertoakseni vähän lisää, niin tämä ei todellakaan ole ainoa uutinen, jonka takia tuota uutiskynnystä tässä arvostelen. En esimerkiksi ymmärrä, miksi tuksu ja Aitolehti pysyy otsikoissa. Kummankaan elämä ei ole kiinnostavaa (lähinnä noloa vain) ja lisäksi se tapa, jolla ne on julkisuuteen ponnahtaneet se vasta nolo onkin. Lisäksi jonkun yksittäisen poliitikon keksimä "upea" idea, joita nykyään lukee aika paljon, voisi ensin läpikäydä jonkinlaisen seulan siitä, voiko ko. ideaa edes toteuttaa. Aikanaan se Urpilaisen harrastama nuorten sorsiminen liikenteessä herätti mussa niin paljon inhoa, että pidin siitä jopa puheen koulussa ja esitin myös materiaalia siitä, että vaarallisimpia ihmisiä liikenteessä ei suinkaan ole nuoret vaan keski-ikäiset, jotka uskoo, ettei alkoholi heihin vaikuta...ja näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon lisää. Missä siis kulkee se raja? Mikä ylittää kynnyksen tulla julkaistuksi ja mikä ei?