Se tunne, kun..

.. alle kolmevuotias lapsi saa elämänsä ensimmäisen Muumikuvia sisältävän laastarin polveensa, eikä saa silmiään irti siitä seuraavaan kahteen tuntii. Ja lopuksi itkee seuraavan tunnin, koska sen liimat räpläämisen jälkeen ei kestäny ja se putos.

Länsirintamalta ei mitään uutta. Aloitin työt maanantaina ja maanantain jälkeen eloinkin olla jo jopa rutiinissa kiinni. Yllättävän helposti se sitten hoitui. H ei aina kuuntele, mutta parempaan suuntaan sekin on menossa. A saa ihania kiukkukohtauksia puolenpäivän aikaan, kun se on väsynyt, mutta sen pitää syödä ennen päikkäreitä (joita se ei sittn suostu kaikesta huolimatta ottamaan) ja C on perus viisivuotias tyttö, joka tietää, mitä haluaa ja käyttää välillä väkivaltaa puolustuksenaan. Eli parit time outit on annettu parille lapselle, on ollut itkua ja sitäkin enemmän naurua, on askarreltu ja piirretty, sekä tehty origameja ja juostu pihalla, annettu hyttysten syödä itsemme elävältä, käyty ja pidetty play-dateja, syöty, leikitty legoilla, käyty kirjastossa ja puistossa, soitettu kanteletta ja nokkista... perus arkea siis. Se oli kyllä mulle uutta, miten nopeesti kymmenen tunnin työpäivä voi mennä. Nimittäin tänään. Mutta niin se menee, kun on hauskaa.

Mitä au pair edellä, sitä lapsi perässä.

Day 25: What you ate today:
- Mandariinin
- noin 20 viinirypälettä
- 3 kananugettia ja vähän raskalaisia
- 2 mansikkaa
- "kanatortilloja" (niille on joku hienompi nimi, jota en nyt just muista, mutta periaate on sama)