I love U.

Sanat, jotka teki mun päivästä entistäkin paremman, vaikka se oli ihan super jo valmiiksi. Mulla oli perjantaina mielessä jotain muuta, jota mun piti sanoa (oli jotain vastaavaa), mutta viikonlopun aikana en päässyt oman säheltämisen tuloksena nettiin ollenkaan ja nyt se on sitten kadonnut mun päästä, puff vaan! Dad oli ennen lcc:n "2 weeks check outtia" kysynyt samalta tytöltä, mitä mieltä se on siitä, että mie oon niiden uus nanny ja vastaus oli "I like her reallyreallymuch" jatkokysymykseen "Can you tell me why?" vastaus oli ollut "She is just a lot of fun", että tämmöstä tänne, mitäs sinne? Jos edellisessä perheessä en ikinä tuntenu olevani tarpeeksi hyvä, niin nyt alkaa kohta olla vaarana, että nousee pissi päähän. Aww..

Tänään kävin myös seikkailulla tyttöjen kanssa. Oli siis tarkoitus mennä kirjastoon, johon lopuksi päädyttiinkin, kunhan oltiin pariin kertaan eksytty (missattu käännös parkkipaikalle/käännytty oikeesta risteyksestä väärään suuntaan etc.) Tultiin välissä jo takasin kotiin tutkimaan karttaa ja juomaan C:n kanssa (A veti sikeitä autossa) ja uuden yrityksen, daddyn avun ja navigaattorin avulla selvittiinkin kirjastoon.. melkeen kaks tuntia sen alkuperäsen lähdön jälkeen.

Paluu viikonloppuun..

Lauantain vaan löhösin, tuijotin tv:tä ja läskistyin (noi uudet kaudet Ghost Whisperiä on kyllä niin creepyjä entisiin verrattuna varjoineen ja Melindan lapsen ja mistä se kuollu mies yht'äkkiä on noussu henkiin? kanssa). Sunnuntaina suuntasin Cityyn ja miittailtiin taas suomiL:n kanssa Bryant parkissa. Ilma oli tuolloin vielä ihan mukava, mutta koska Harlemissa satoi, kun juna puksutteli siitä läpi mun tullessa, niin päätettiin etsiä jokin sisätilanähtävyys ja päädyttiin taas museoon, tällä kertaa Metropolitan museum of Artiin, joka on siis yksi maailman isoimmista ja arvostetuimmista museoista. Kokoa tolla pytingillä on kyllä sen verran, ettei sitten ehditty kiertää, kun kaksi mielenkiintoisinta osiota ja silmäillä pikaisesti läpikulkiessa pari muuta, joten toinen matka tonne tulee jossain välissä tehtyä. Onneks museot on halpoja, kiitos opiskelijakortin!

Terracottakulho, Kreikka, 750eKr.

Marmoriversio Sphinxistä, Kreikka 530eKr.

Sattumanvarasia Kreikkalaisia marmoripäitä

Marmorinen Sargofagi, Rooma 220-250jKr.

Mosaiikkilattian pala, Rooma 200jKr.

Koska kissa ja Egyptissa ollaan.

Hän on Hatshepsutin Sphinx

Saksalaisia haarniskoja 1500-luvulta

Aidot Samurain kuteet (ja hepan myös)

Koitin kovasti ottaa kuvia vaan aidoista jutuista (ja niistä jotka oli vaan niin tajuttoman hienoja). Joidenkin kuvien laatu on huono, koska salamaa ei saanut koko museossa käyttää, pahoittelut siitä. Ennen tänne tuloa en osannu edes kuvitella kuinka paljon aikaa vois viettää vaan museoissa, mutta näiden kahden museossa piipahtamisen jälkeen oon aikalailla myyty. Mun naiivi käsitys siitä, että museoissa on vaan naamakuvia ja maalauksia vanhoista kuninkaista ja kuningattarista on lentäny kankkulan kaivoon ja aion tutkia muutamia muitakin museoita, ja palata kahteen edelliseen uudelleen.

Day 26: Your fears
Oon aina järkeillyt, ettei pelkäämisessä ole mitään ideaa ja mitä on tapahtuakseen tapahtukoon, mutta silti on asioita, jotka saa mussa aikaan ihmeellisiä pelonväristyksiä. Yksi on niinkin naurettava, kun pimeä. Ei se pimeys, mutta mun mielikuvitus siihen yhdistettynä! Lisäksi kammoan käärmeitä ja kaikki yliluonnolliset (todentuntuiset) asiat saa mun mielikuvituksen valloilleen ja ajatuksen "mitä jos" hakkaamaan mun takaraivossa. Sen sijaan, paljon arkisempia asioita, kuten onnettomuudet ei jaksa mua pelottaa, mutta asiat, joita ei osaa odottaa/voi hallita.. yök. Henkirikoksen uhriksi joutuminen on yks pahimmista peloista. Se, että sun elämä ei enää ookkaan sun käsissä vaan joku muu päättää, elätkö vai et.