2 weeks to go - Peace

Miksi lähtö tuntuu juuri nyt pelottavan helpolta? Oikeastaan en muuta odotakaan. Vois kuitenkin kuvitella, että tässä vaiheessa alkais jo miettimään kuinka vaikeeta joitain ihmisiä on hyvästellä, mutta ei. Päinvastoin, tuntuu, että tää irtiotto tulee just oikeeseen paikkaan ja oon täysin valmis keräämään uusia ihmisiä ja kokemuksia ympärilleni. Toissapäivänä srk:n tervehdyksessä meille abiturienteille puhuttiin siitä, kuinka nuorella, vasta valmistuneella on edessä paljon isoja päätöksiä ja, että Hamina tuntuu pienelle, eikä tännä halua jäädä. Voin täysin allekirjoittaa tämän. Oon tehnyt isoimman päätöksen elämäni suhteen vuosi sitten, kun monet alkoi vasta miettimään tulevaisuuttaan vakavasti. Miulla on koko ajan ollut selvä suunnitelma siitä, että kokeilen siipiäni ja tutkin maailmaa ennen valtion toivomia jatko-opiskeluja ja työuraa. Luin myös viikolla lehdestä erään nimeltä mainitsemattoman entisen rinnakkaisluokkalaisen tekstin siitä, miten yhteiskunta painostaa nuoria näihin valintoihin ja että meillä on oikeus ja mahdollisuus siitä huolimatta tehdä päätökset itse, sillä meillä on koko loppu elämä aikaa opiskella ja maksaa veroja valtiolle. So true, oon itse kohdannut tän vuoden aikana vastustusta itseäni kohtaan mm. opon taholta, kun se ei ollenkaan lämmennyt välivuodelle ja sille, etten edes hae opiskelemaan nyt. Koin myös jonkinlaisena loukkauksena lopputyön, jossa selvästi oletettiin, että vaihtoehto yksi jokaiselle abille on opiskelu ja muut varavaihtoehtoja. Todellisuudessa näin ei ole monenkaan osalta ja hyvin moni nuori sekä vanha on osoittanut jonkinlaista "ihailua" mun päätökselle lähteä kauas kotoa pitemmäksi aikaa. Tää päätös vaan tuntuu omalta, vaikka se sisältääkin paljon vastuuta ja oon täysin valmis ottamaan haasteet vastaan.

Voi olla, että koen uudelleen toissapäiväisen. Lakitus ei jännittänyt miuta sitten yhtään ennen, kun T lähti vierestä hakemaan omia papereita ja hattua ja ruusua, mutta sitten se iski. Todennäkösesti tää tapahtuu myös lentokentällä, joten watch out girls! En ole ikinä pahemmin stressannut asioita ennen kun ne on ollut tosi lähellä, tai jossain jutussa on ollut jotain epäilyttävää/epätäydellistä ennakko-ohjeisiin suhteutettuna. Tätä lähtöstressia varmaankin vähäntää myös tieto siitä, ettei Haminaan ole jäämässä oikein ketään kavereita, kaikki on lähdössä eri ilmansuuntiin, joten onko sillä nyt sen väliä, oonko täällä vaiko USA:ssa, todennäkösesti näkisin nykyisiä kavereita ihan yhtä usein molemmissa tapauksissa. Koska miulle ei siis jää tänne oikein mitään, eikä täällä ole oikeastaan mitään (tän ikäinen harvoin pääsee edes töihin), niin miksi stressaisin poislähtöä. Kaiken lisäksi. En ole sanomassa "hyvästi" vaan "nähdään taas"!

Tässä olikin sitten hyvä aasinsilta sille, että tällä viikolla on siis luvassa läksiäiset kavereille.