maanantai 30. toukokuuta 2011

3 weeks to go - Panikointia ja juhlaa

Tahdon elää
Niin, etten vanhana mä joudu katumaan
Tahdon elää
Löytää sateenkaaren päästä satumaan
Tahdon tanssia ja laulaa
Tahdon itkeä ja nauraa
Tahdon elää, tahdon elää


Tein kuluneen viikon aikana tällaisen löydön musiikin maailmasta. En ole varmaan ikinä löytänyt laulua, jonka lyriikat kuvastaisi näin hyvin omaa elämänasennettani. Vaikka teininä jätin usein elämisen myöhemmälle ja ajattelin, että "ehtiihän sitä myöhemminkin", niin viimeisten kolmen vuoden aikana olen pyrkinyt noudattamaan tätä elämänasennetta parhaani mukaan. En halua miettiä vanhana, mitä en tehnyt ja jos kadun, en halua katua ainakaan asioiden tekemättä jättämistä, mielummin mokaan. Viimeisten parin viikon aikana olen myöskin alkanut panikoimaan. Onko miusta ihan oikeasti jättämään kaikki tuttu Suomeen ja lähteä kohti suurta maailmaa? No, ainakin teen jotain onnellisuuteni eteen, enkä odota, että miun unelmat toteutuu sormia napsauttamalla. Oon ihan varma, että seuraavaa vuotta en tule katumaan ja sopeudun jenkkielämään hyvin, kunhan olen päässyt sinne. Juuri nyt asiat vaan tuntuu niin isoilta ja kaukaisilta. Välillä tuntuu, että katson omaa elämääni lasin läpi, enkä ehdi mukaan, kun kaikki tapahtuu niin nopeasti. Näistä kolmesta viikosta tulee varmasti miun elämäni sekavimmat ja nopeimmat, mutta toisaalta äärettömän hitaasti kuluvat. Miun mieli tulee ymmärrettävästi kulkemaan jonkinlaista vuoristorataa tän kaiken keskellä, mutta that's what life is.

Sain viime maanantaina ne kauan odotetut lentotiedot! En osaa kuvailla kuinka iso positiivinen yllätys tuli niiden kylkiäisinä. Ensinnäkin välilasku Kööpenhaminassa passaa paremmin kuin hyvin. Miulla ei ollut mitään suurta hinkua ruuhkasuperjättikentille vaihtamaan. Toisekseksi ei olla K:n kanssa ainoat suomi-tytöt, jotka lähtee samoilla lennoilla kohti unelmia, vaan mukaan lähtee myös S ja I! Ollaankin nyt tässä panikoitu pakkailun ja muun suhteen nelistään ja huomenna minä reippaana tyttönä soitan Finavialle. Käyn huomenna myös lääkärissä, sitten se on ohi ja voin lopettaa siitä panikoinnin, sillä en tosiaan tiedä, mitä miun potilastiedot sisältää, kiitos suurentelevan terkkarin. Tiistaina on vuorossa kampaaja ja yo-kuvaus ja loppuviikko menee juhlia valmistellessa, kunnes lauantaina päräytän hakemaan todistukseni ja laittamaan sen hassun hatun päähäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti