Congratulations!

Voisin nyt vihdoin raapustaa tämän tännekin, kun olen jo yli vuorokauden asiasta tiennyt.. Miusta tulee au pair! Elikkäs match 2 osottautui miun kohdalla "the matchiksi" ja selvisin koko matching-prosessista uskomattoman nopeasti, vaikka lähtö ajottuu juurikin ruuhkaisimmille kuukausille, eli kesään. Olin ihan varma, että miun tuurin tietäen (yleensä mikään ei mene täysin putkeen) kävisin läpi hurjan monta matchia ja sitten pääsisin lähtemään just viimisillä mahollisilla päivillä, jos edes pääsisin, mutta täähän meni vaivattomasti! Ei kyyneleitä, eikä itkupotkuraivareita, tai epätoivoa, ei mitään! O_o

Eli, kuten jo aiemmin sanoin, niin Connecticutissa odottelee kolme poikaa (6v, 4v. ja 3v.), kun saavun Ameriikan mantereelle. Hurjasti jännittää ja oon tosi innoissani. Olo on kuitenkin toisaalta aika levollinen ja "kyllä mä pärjään"-fiilis on ottanut niskaotteen miussa.  Onhan tää vähän epätodellista, kun unta näkis, mutta pikkuhiljaa miulle alkaa ihan oikeesti valottua tää asia itelleniki. Tämä on totta! Nyt pitää sitten enää hoitaa viisumiasiat kuntoon, käydä moikkaamassa lääkäriä, hankkia kansainvälinen driving license, odotella lentoja, pitää yhteyttä jenkkiperheeseen, hankkia matkalaukku, ostaa tuliaisia, viettää läksiäiset, juhlia ylppärit.. hommaa riittää kyllä kolmelle kuukaudelle. Kone siis nousee Helsinki-Vantaan kiitoradalta 20.6. jolloin kaikki pitää olla valmista ja mun elämäni vuosi alkaa.