Lopun alkua.

Ihanaa, enää kaks yo-koetta ja tää härdelli on ohitse, eikä mun tarvitse palata kouluun ennen lakkiaisia. Tuskanhiki nousee pintaan, koska miun henkilökohtainen kompastuskiveni tulee vastaan huomenna: matikka, miksi mun pitää edes kirjoittaa se? Muutenki kirjotukset on menny ihan alakanttiin, äikkäkin lähti C:nä! Eikä ole ollenkaan varmaa, että se pysyy sellaisena. Ah, ihana äikän maikkani, miksi teet tämän miulle? Sain siis esseestä 25p, ja ko. ihminen teki kyllä selväksi, että pärstäkerroin ratkasi, mikä pistemäärä tuli. Toivotaan hyvää sensoria, jota se pistemäärä ei sokaise..

Muuten elämä eteneekin sitten ihan vauhdilla, vaikka kirjoitusten aikana aika tuntuu pysähtyvän. Tuntuu, ettei aika riitä mitenkään, vaikka sitä on vielä 2kk 29pv. Vastaanotin tänään toisen paperikasan CC:ltä ja kyllä, siinä riittikin sitten läpikahlattavaa. En ole vielä edes syventynyt niin paljon niihin papereihin, koska viisumijuttuun tarvitsee ensin käydä otattamassa kuvat, mutta puuduttavaa ja raskasta luettavaa oli, etenkin sen englannin kielinen osuus.. noh, eiköhän siitä selviä, kun jaksaa keskittyä kunnolla. Training school aikataulu näytti siltä, ettei ehdi tulla tylsää, käsimatkatavarat menee varmaan uusiksi, koska niihin pitää pakata kaikenlaista, mitä en ole sinne aikonut laittaa.. Ei näihin asioihin varmaan edes menis kauan, mitä pitää tehä, mutta jotenki se paperikasa ja "to do"-lista näyttää määrällisesti pitkältä, kun on kaikkia pikkujuttuja.. Ja hei! Sain tänään tietää jopa sen, minkä näköisten ihmisten kotiin olen menossa! ;D