Odotus.

"Hiljaista on

jää tunkee läpi seinien.

Kaunista se on

kun lumi tappaa kaiken.

Alle talvi harsoaa maan
jälleen taas.."

Jostain syystä tämä fraasi on soinut miun päässä muutamia viikkoja. Välillä enemmin ja välillä vähemmin. En oikeasti enää ole tykännyt Smakista tosi moneen vuoteen, mutta noi sanat... On ollut hirvittävän hiljaista, monessakin mielessä. Odotan koko ajan jotain ja useita asioita samaan aikaan. Tahdon perheen USA:sta. Okei ei tarvitse olla heti "the family", mutta haluisin matchin, jotta pääsisin jotenkin sisälle asiaan ja saisin tunteen siitä, että olen tosiaankin hyväksytty ohjelmaan. Tällä hetkellä siitä muistuttaa vain paperikasa kodinhoitohuoneessa. Odotan viimeistä jaksoa lukiossa, viimeistä koeviikkoa, Bratislavan esiintymismatkaa, Lontoon matkaa, kirjoituksia, lakkiaisia ja etenkin au pair vuotta! Odotan loppuelämää, itsenäisyyttä, ammattia, niitä 2-3 lasta jotka tahdon (ensin tietysti tarvitsen miehen), omaa asuntoa.... elämää!

Nyt, kun tuo Bratislavan matka tosiaan lähestyy kovaa vauhtia, niin muistaako kukaan tätä matkaa? Varmaan kukaan tätä blogia lukeva ei ehkä tiedä, että edellinen Kirvisten matka suuntautui Jesenikiin ja Prahaan.

J haluaa varmasti tappaa miut just nytten, kun tää kuva löytyy täältä, mutta oltiin me piäniä!

ps. mulla on ikävä!

Ja sitten jotai Jesenikistä

Kaiken tämän odotuksen keskellä kuitenkin huomaan, että aika menee toisaalta todella nopeasti. Kohta on jo joulu! Pitäisi varmaan alkaa väsäämään sitä aupair-videota extranettiin, mutta tahdon lunta, tai en saa toteutettua miun visioita. Ja sitten mietin.. jotenkin miulla oli kai vääristynyt kuva siitä, että sitten, kun hyväksyntä ohjelmaan tulee, niin ensimmäinen match tulisi jotenkin nopeasti (no, joillakin näin todistettavasti käy). Tiedostan kyllä, etten ole "helpoin" sijoitettava, sillä miulla on näkyvä tatuointi ja allergioita, mutta jenkeissä on kutienkin hirvittävästi perheitä, mikä siis kestää? Kaiken pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että olen vain aikaisin liikkeellä lähtöpäivämäärääni nähden, joten match tulee, kun on tullakseen. Ja turha kuvitella, että jotenkin katuisin miun tatskaa, en ikinä! Jos miut tahtoo töihin niin tulee koko paketti, eikä mikään siloiteltu versio todellisestä minusta.

Talvi tekee tuloaan ja rakastan kyllä niitä kirpeitä pakkasaamuja ja lunta, joista sain kokonaisen päivän nauttia. Oikeasti tykkään siitä näystä, kun "lumi tappaa kaiken". Semmoinen valkoinen untuvapeitto, jonka alle juuri nyt tahtoisin käpertyä, peittää koko maan. Pääsee pulkkamäkeen ja luistelemaan jajaja.. aww..

Tässä vähän nostalgiaa ja all-time-favourite Kirvisiä

Miettikääpä sitä, mutta "minä tiedän" jo.