Congratulations!

Sinut on hyväksytty au pair ohjelmaamme!

Vaikka odotinkin suurta helpotuksen tunnetta ja täpinöissäni oloa, ei kumpikaan ole ottanut minusta valtaa. Olen toki hyvin innoissani hyväksynnästä, mutta samaan aikaan olen jossain määrin palannut todellisuuteen pilvilinnoistani (hard to believe, right?). Kuluneen viikon aikana asiat ovat alkaneet edistyä oikein kunnolla ja paperisota alkaa olla ohitse (itseasiassa viimeinen hakemukseen tarvittava paperi lähti tänään postilla Helsinkiin), kuitenkin olen huomannut ajatusteni harhailevan erinäisissä ylä- ja alamäissä, joita mahdollisesti tulen kohtaamaan.

Välillä olen mielikuvissani jo vähintäänkin lentokoneessa ja kehittelen kaikkea kivaa tekemistä itselleni ja tuleville "pikkusisaruksilleni". Toisinaan taas olen tietoinen todellisuudesta ja huomaan pohtivani ongelmakohtia, kuten "Miten minä voisin löytää juuri itselleni sopivan perheen?". Tuo kysymys on tällähetkellä ehkäpä suurimpana mielessäni. Mistä voin tietää, että perhe on juuri sopiva minulle, eikä myöhemmin tule mitään epämiellyttäviä yllätyksiä. Miten osaan kysyä oikeat asiat puhelimessa, jotta saan tietää perheestä juuri minulle tärkeitä asioita? Tahtooko mikään perhe ylipäätään minua au pairikseen? Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin päättänyt elää hetken mukana ja olla huolehtimatta ennen, kuin siihen oikeasti on jotain aihetta. Hieman pelottaa myös se, menenkö totaalisesti lukkoon ensimmäisen mathcin soittaessa minulle.

Salaa mielessäni olen myös kehitellyt jonkinlaisia osavaltiohaaveita, vaikkei perhettä todellakaan sen mukaan valita. Olen huomannut, että monilla osavaltioilla on omat hyvät puolensa, mutta eniten puoleensa vetäviltä tuntuvat kuitenkin Maryland, Rhode Island, Delaware ja Massachussets. Olen kuitenkin valmis menemään ihan minne vain, ja todellakin: the main thing is the family. Toinen juttu, mikä olisi tärkeä on, että lähistöllä olisi muitakin auppareita. Lasten iälläkään ei ihan kamalasti olisi väliä, sillä pidän kaiken ikäisistä lapsista, mutta alle 3-vuotiaita en kuitenkaan saa hoitaa. Vaatimukseni eivät todellakaan ole siis korkeat, mutta löytyykö perhettä siltikään? Laman vuoksi perhetilanne Amerikassakin on suhteellisen heikko.. Miusta myös tuntuu, että äiti toivoo, ettei perhettä löydy ennen tammikuuta, koska juuri nyt on aika paljon maksettavaa, kuten Bratislavan matka ja joululahjat + kaikki kuukausittain maksettava. Eipä miullakaan kiire ole, kunhan maalis- huhtikuussa perhe olisi, sillä muuten saattaa tulla pienoinen paniikki.