Mä aloitin viimeviikolla 11-viikkoisen juoksuohjelman! SIIS MINÄ ALOITIN! Minä, joka inhoan kaikkea liikuntaan liittyvää, joka lintsasi lukion liikkakurssit niin pitkälti kuin pystyi, protestikäveli yläasteen 1500m juoksut jnejne.. Minä, jonka peruskunto oli parin vuoden autolla ajelun jälkeen niin pohjalla, että jo pelkkä ylämäkeen kävelykin tuotti tuskaa, jos sitä jatkui yli sata metriä.
Mä selvisin jo viimeviikolla ohjelman ekasta viikosta, jossa pääosin kävellään 5min, juostaan 2min, pidetään tauko ja tehään sama uudelleen, mutta niin rimaa hipoen ja kuolemaa tehden, että päätin kerrata sen tällä viikolla. Kun mä vielä viikko sitten maanantaina puuskutin 20m juoksun jälkeen ja jouduin lopettamaan, kun aikaaoli kulunut 1:45, niin jo sunnuntaina jokin vain loksahti ja tuon ajan juokseminen yhtäjaksoisesti tuntui jopa kevyehköltä. Tällä viikolla mä skippasin maanantain, koska tiistaina oli pääsykoe, mutta sovelsin sitten tiistain ohjelmaa vähän.. ja tänään kun ohjelmassa luki: "kävele 5min, juokse 2-3min ja kävele kotiin" niin juoksinkin sitten 3:20min, WTF?! En ole tänä aikana katsonu kelloon ennen lopettamista, mutta mitä ihmettä? KOL-ME-KAK-SI-KYM-MEN-TÄ! Elämä on pieniä ihmeitä täynnä. En olisi ikinä uskonut, että kunto kasvaa näin nopeasti, vaikka ei tuo ehkä isolta kuulosta, eikä olekaan.
Vitsi motivaatio seuraavalle viikolle on kyllä niin hirmuinen! Kyllä mä tulen sen neljä minuuttia silloin jaksamaan ja se tuntuu tosi oudolle, koska noista kuolemafiiliksistä alle parin minuutin kohdalla on niiiiiiin vähän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti