Parin kaverin kanssa käydyn keskustelun jälkeen aloin miettiä, mitä minun, tai ylipäänsä parikymppisen naisen tulisi olla. Mitä meiltä odotetaan? Paheksutaanko valtavirrasta poikkeamista?
Miä olen täysin tyytyväinen elämääni juuri tällaisena, mitä se tällä hetkellä on, joten en pohdi näitä, koska antaisin muiden mielipiteiden vaikuttaa miun henkilökohtaisiin päätöksiin, mutta miun mielenkiinto tätä kohtaan heräsi tosissaan. Olen jo yli viisi vuotta kuunnellut muiden asettamia odotuksia mun elämälle, sitä mitä olen ja mitä miusta pitäisi tulla..sitä mitä miulta odotetaan ja milloin. Mun on pakko vetää tähän soppaan esimerkiksi eritoten sukulaiset, joiden suunnalta olen tätä eniten kuunnellut ja joiden käsitys asioista on ehkä hieman erilainen kuin monen muun. Se onkin yksi syy, miksi olen niin kiinnostunut tästä aiheesta yleisellä tasolla. Miä olen elänyt suurimman osan elämääni pienessä kuplassa, jossa naiselta odotetaan äidiksi tulemista jo reilusti alle 25-vuotiaana (onhan kaikki muutkin tehneet niin), virran mukana kulkemista ja, noh.. on miun kouluttautumisvalintoihinkin vaikutettu (tosin siihen nokankoputusta oli ainoastaan porukoilla, jotka on ainoat mun sukulaiset, joilla on lukion paperit).
Mitä miun siis tulisi olla nyt 21-vuoden iässä? Ainakin ihan ehdottomasti opiskelija, jos kysytään mielipidettä valtiolta. Myös jotkut miun kaverit ja etenkin ne sukulaiset suhtautui vähän nihkeästi siihen, että pitäisin toisen peräkkäisen välivuoden, who knows why. Jos niiltä sukulaisilta kysytään niin mun pitäisi olla myös kihloissa/parisuhteessa/naimisissa, sillä once again, niin muutkin on tehneet meidän suvussa. Tämä kohta, kun nyt vain ei ole pelkästään minusta kiinni ja olen hyvin vaikea ja valikoiva persoona (mikä ihmisten luulisi havainneen jo tähän mennessä). Ja sitten pitäisi olla se äiti. Mä en muista, miten päästiin aiheeseen lasten hankkiminen äitin kanssa kesällä, mutta mun suoraan toteamiseen siitä, että mun lapset syntyy sen jälkeen, kun olen 25-v. kuului äitin vastaus "ei kaikki mee niinkun suunnittelee". Tuo kertonee jotain siitä, miten asiat miun sukuni kuplassa hoidetaan. En ole tosta kommentista vihainen, vaikka se tökeröä tekstiä oman äidin suusta olikin..mä olen niin tottunut tähän. Ihmettelmpä vain että MIKSI multa odotetaan tätä kaikkea tässä vaiheessa.
Kaipaisinkin kommentteja siitä, millainen parikymppisen naisen elämä pitäisi olla teidän, tai yleisen käsityksen mukaan? Paheksutaanko niitä, jotka poikkeavat näistä odotuksista jotenkin? Mä olen vaan ehkä huomannut pientä paheksuntaa (tai kateutta?) siitä, ettei mun elämäni selvästikään mene ihan niihin normeihin, joita joku taho on asettanut. However it goes, miä olen itse oman onneni seppä ja elän juuri niin kuin miusta itsestäni tuntuu oikealta.
P.s. mulla on parit matkakertomukset odottamassa, mutta tämä ohjelma, jolla näitä raapustan ei jostain syystä osaa lisätä niitä blogiin.
Posted via DraftCraft app
Mulla ei oo ikinä ollu tota ongelmaa että ns. painostettaisiin suvun puolelta tota perheen perustamista jo tosi aikasin. Ite tosin olen vasta 18, mutta itellä ei tosiaankaa oo tarkotuksena olla mikään perheen äiti jo parin vuoden päästä vaikka suuri osa mun suvun aikasemmilta sukupolvilta niin onkin tehnyt. Itellä on suunnitelmat kans aupparivuodesta ja sen jälkeen ainakin 5 vuoden opinnot yliopistolla (mikäli pääsen heti sisään) niin kyllä saa suku kyllä odottaa niitä jälkipolvia joltain ihan muulta kuin multa :D
VastaaPoistaMun itselle on ainakin tällä hetkellä tavoitteena tosiaan suorittaa opinnot loppuun, päästä kunnolla alkuun työuralla ja sit JOS siltä tuntuu niin ehkä hankkia niitä lapsia, mutta se ei oo mulla ainakaan mikään välttämättömyys. Tosin uskon, että kyllä äitiä jäis harmittamaan jos ei lapsenlapsia mun suunnalta kuulu. Tosin, tää on mun elämä, joten minähän ne valinnat teen :D
Tää ei nyt ollu varsinainen vastaus tohon sun kysymykseen, mutta päätimpähän kirjotella tänne mitä itellä tuli mieleen :D
Kuulostaa ihan samalta, kun miun henkilökohtainen suunnitelma, paitsi tiedän haluavani lapsia ja mulla opinnot olis vaan 4 vuotta amk:ssa :) tällä suunnitelmalla myös etenen, mutta mietinpä vaan noita kysymyksiä, jotka tässä postauksessa on.
VastaaPoistaSä kävitki kommentoimassa mulle blogiin :) Mullaki oli tossa vuosi sitten aika selkeästi mielessä että opiskelen nyt itelle ammatin, meen töihin ja sitten mietin lapsia. Mutta tää kääntyki päälaelleen, ensin taitaaki tulla se lapsi, sen jälkeen sitten opinnot loppuun ja sitten töihin. Ja toki tuo lapsi tulee mullistamaan koko loppu elämän.
VastaaPoistaMulla äiti oli 22 kun mä synnyin (oon esikoinen), eli periaatteessa samaa ikäluokkaa kuin minä nyt. Kuitenkin mulla äiti ois ehkä toivonu että se ois mummuksi tullu vähän myöhemmin :D
Ennen tais olla se, että 20-25 vuotiaina nainen äidiksi ja näin, mut musta nykyään aika paljon menee niin että äidiksi tullaan paljo myöhemmin. Varmasti useilla on suvussa esimerkiksi odotuksia siitä miten homman pitäs mennä. Niin meidänkin suvussa, joskin kukaan ei tainnut odottaa että mä alle 25-vuotiaana äidiksi "rupean" ;)
Mut mun mielestä ainakaan mihinkään ikäluokkaan ei pitäs liittää tiettyjä odotuksia, jokaisella asiat menee erilailla ja hyvä niin :)
Kysymykseesi palaten kuitenkin, että millainen parikymppisen pitäisi olla, niin mun mielikuvana on se että opiskellaan jossain yliopistossa tai ammattikorkeassa, ollaan mahdollisesti avoliitossa, mutta lapsia vasta opintojen jälkeen. Sellasia ainakin täälläpäin pääasiassa kaikki mun ikäset on :D Mutta toki poikkeuksia on, allekirjoittanut myös :) Täällä päin hieman saatetaan paheksua tollasta "normeista" poikkeamista.
Kyllähän tuokin järjestys on oikein toimiva, että lapsi ensin ja sitten kolu ja työt, mutta viimeistään nyt, kun olen muiden lapsia täysipäiväisesti hoitanut, mulle on selvinnyt että vielä ei ole omien lasten aika. Jossen olisi lähtenyt Suomesta ja mennyt kouluun niin voi olla, että myös miun ajatusmaailma tämän suhteen olisi erilainen, mene ja tiedä.
PoistaOlen kanssa sitä mieltä, että kaikkien elämä menee eri kaavan mukaan ja hyvä niin, esimerikiksi keskusteleminen on paljon kivempaa, kun kaikilla ei ole samat kokemukset ja ajatusmaailma. :)
Mä oon kans viime aikoina miettiny, että haluan vissiin nähtävästi 2-3 lasta ja haluan mieluiten olla alle 30-v, kun ne saan. Hämmennys.
VastaaPoistaRupesin miettimään, että onkohan toi nyt oikeesti lopulta MINUN idea vai vaan yhteiskunnan paine ja käsitys perheestä.
Kai tohon kysymykseen saa vastauksen sit kun se ensimmäinen lapsi on tuloillaan. :D
Mutta joo. Yhteiskunta... ♥ Naisen pitäisi päästä heti opiskelemaan ja olla siten korkeasti koulutettu ja heti koulusta työelämään ja heti lapset joskus 25-vuotiaana ja AÖDSKÖLSDKÖ. Koittais joskus ite. :D
Toi on niiin totta, että yhteiskunnan meille luoma "suunnitelma", ei käytännössä oikeen pelitä, varsinkaan kun lisätään tähän se fakta, että ne vuodet, kun nainen voi saada lapsia on rajalliset. Kaikki pitäis tehä päällekkäin ja aina, kun alat toteuttamaan yhtä kohtaa tosta suunnitelmasta, niin toinen kärsii (esim. monesti yt-neuvotteluissa ekana lomautetaan ja irtisanotaan pienten lasten äidit).
PoistaMusta tulee muuten hyvä kummitäti! Ihan vaan vinkkinä, koska ajattelit ilmeisesti pusertaa ne lapset maailmaan ennen minua. Mun lukema on sama, mutta oon tyytyväinen siihen, jos/kun esikoinen syntyy ennen kun täytän 30. :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista