..and they lived happily ever after

Aika moni varmaan siellä ruudun toisella puolella varmaan tietääkin, että Luxissa on vietetty tänä viikonloppuna kansanjuhlaa, kun perijäherttua Guillaume sai kreivitär Stephaniensa. Koska meille suomalaisille harvemmin tulee vastaan tilaisuutta päästä seuraamaan asuinmaansa kuninkaallisten häitä, oli minunkin tietysti pakko päästä tuhon huumaan mukaan alusta loppuun asti. (ja kyllä herttuat lasketaan kuninkaallisiksi, ainakin paikallislehtien mukaan)

Juhlahumu potkaistiin käyntiin perjantaina siviilivihkimisellä, jonka suoritti pormestari kaupungintalolla, johon hääpari asteli sukuineen suuren ihmismassan lävitse.

Kulkueen kärkipaikalla asteli itse kreivitär ja Guillaumesta näkyy tässä kuvassa vasen käsi.

Koko tapahtuma, kuten muutkin tapahtumat, jaettiin tuhansille paikalle kerääntyneille ihmisille myös screenien välityksellä.

I WAS THERE! Ja löydettiin Lauran kanssa lopulta myös se lippu, jota olin penkonut E:n laatikoista ennen lähtöä, L:n vaunuista (eli vauvakin oli siellä).

Lauantaina oli sitten luvassa kirkkovihkiminen kello 11am alkaen ja koko keskusta oli suljettu autoliikenteeltä ja aamu varhaisesta, jotta häähurmoksen valttamat ihmiset voivat siellä turvallisesti tassutella jäämättä peltikotteroiden alle. Kavereiden katsellessa häitä screeneiltä minä vietin laatuaikaa täällä:

Otin varaslähdön kuoroharkoista poistuessani, sillä halusin välttämättä käydä äänestämässä fiksuja ihmisiä kaupungin valtuustoon, eli suurlähetystössä piti olla ennen kolmea. Olin soitellut aikaisemmin Lauran kanssa ja sovin tapaavani suomitytöt, kun olen äänestänyt, mutta...tytöt olikin sitten äänestämässä miun kanssa samaan aikaan. Äänestyksen jälkeen ja selvitettyämme, mihin mennään, jos tullaan pidätetyiksi tai kun hukataan passimme, suunnattiin Kirchberiin syöpöttelemään. Suunnitelma ruokapaikasta vaihtui aasialaisen kautta marokkolaisesta halpaan soppapaikkaan, josta saatiinkin todella tasokasta ruokaa siihen aterin hintaan nähden. Ruokailun jälkeen lähdettiin sitten kaikki kotiin valmistautumaan jälkipippaloihin.

Miittailtiin uudelleen kuuden aikaan ja päädyttiin subiin, jossa osa porukasta täytti vatsaansa meidänuiden juoruillessa ja lauleskellessa. Seiskan jälkeen lähdettiin sitten kävelemään jo ennalta pongattua ilotulistuksen katselupaikkaa kohti. Lopulta meille jäi reilu puoli tuntia hengailuaikaa siellä, joten laulettiin suomihittejä ja saatiin parista pikkutytöstä ihailijoitakin. Itse ilotulitus kesti lähemmäs puoli tuntia ja se oli varustettu pissitauolla puolivälissä.

Alunperin miun ei ollut tarkoitus lähteä enää viihteelle, mutta tunnelma vei mukanaan ja muutama ihminen saattoi ylipuhua minut baariin. Alkoholia en tosin nauttinut, koska muistan edelleen viimeviikkoisen darran vähän turhankin kirkkaasti. Korkkarit oli ehkä tyhmä valinta Grundiin mennessä, mutta tuskin olisin niitä jalkaan iskenytkään, jos olisin tiennyt sinne meneväni - lopputuloksena kolme hajonnutta rakkulaa ja yksi rakkula. Tanssilattioilla oli tungosta ja hirvittävän kuuma, joten olin ehkä hehkeimmän näköinen ikinä loppuyöstä ja koska sisätiloissa saa täällä polttaa niin vaatteet sekä hiukset otti hyvin tupakan hajun, mutta hauskaa oli ja se on pääasia! Nyt pitää vaan ensiviikolla löytää se miekkonen uudelleen, jolta en tajunnut kysyä edes nimeä.