Try to catch the time in a bottle and save it.

Hui, että aika menee ihan hirmuisen nopeasti! Eilen havahduin miettimään, että mulla on jo neljännes mun odotetusta elinajasta käytetty! Pahinta on se, että jos loppuratkaisu menee niin nopeasti kuin viimeiset kaksi vuotta, niin ennen kun huomaakaan istun jo siinä kuuluisassa kiikkustuolissa ihmettelemässä ja satuilemassa. Jottei ihan liian pohtivakdi ja vakavaksi ja sekavaksi ja utopistiseksi menisi, niin voitaisiin ehkä siirtyä ajankohtaisemppin aiheisiin, kun miun tuleva ja välttämätön kuolema (toivottavasti) vuosikymmenien päästä.

MIUN LENNOT ON VARATTU!!!!!

Puolentoista viikonpäästä, tarkalleen 29. päivänä tätä kuuta, alan teleportata ajatuksiani teille Luxembourgista. Ennen sitä eniten päänvaivaa tulee aiheuttamaan vakuutus, joten huomenna jonkun pitää alkaa soitella vakuutusfirmoihin ja kysellä asiasta, koska jos joku ei tiennyt niin normaali matkavakuutus kattaa vain 3kk ja sitä lyhyemmät matkat, enkä ole kuitenkaan yli vuodeksi muuttamassa, joten muunlainen vakuutus ei myöskään toimi. Sitten pitää vielä pakata, käydä stadissa, mennä katsomaan kummipoikaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Ja sana " pitää" on väärä, koska mitään noista ei ole pakko tehdä, vaan haluan tehdä ne asiat. Jännin päivä ennen lähtöä on kuitenkin ensiviikon lauantai, kun ala-asteen luokka kokoontuu illanviettoon. Voi olla ihan mielenkiintoista iskeä yhteen 25 ihmistä, jotka joskus tunsi toisensa.. ja porukka jossa oli tietyt kaveriklikkiytymät, joista ainakaan mun kohdalla suurin osa ei enää ole olemassa.

Mua harmittaa, kun tältä Suomessa vietetyltä ajalta ei ole kuvia, koska mulla ei edelleenkään ole sitä laturia! Voisikin siis lopettaa tämän turhan näytön naputtelun ja siirtyä tilaamaan sitä, jotta se saapuisi mulle ennen luxiin lähtöä.