Olisi varmaankin taas aika vähän päivitellä tätä blogia. Miusta on tullut hirveän laiska kirjoittamaan tänne, kun päivistä on tullut arkea, jotka ei pahemmin enää yllätä millään muotoa ja Cityssä retkeilykin on normaali tapa viettää vapaapäivää.
Lauantaina tosiaan vietin laatuaikaa hostien kanssa H:n communionin (ensimmäinen ehtoollinen) merkeissä. Miusta yksi parhaista puolista tässä au pairina olemisesta on se, kun pääset osaksi perhettä ja heidän elämäänsä, sekä saat nähdä toisen kulttuurin ihan läheltä. Minä tuskin muulla tavoin koskaan eksyisin katililaisen kirkon seremonioihin, mutta oikeasti tuokin oli hyvin mielenkiintoista katsottavaa. En kyllä tiedä yhtään, mistä tuo "rituaali" johtaa juurensa, mutta ekana kauhistuin ja jätin salaa hengittämättä, kun tajusin, että niillä kahdeksanvuotiailla tytöillä oli päällänsä valkoinen täytekakkumekko ja huntu - ihan kuin morsiammella häissä! Täältä lähtiessä en osannut odottaa mitään tuollaista, koska pojat tietysti pukeutui vaan pukuihinsa ja H näytti kerrassaan komealta nuoreltaherralta. Selvisi hienosti puheestaan ja se itse ehtoollinen miulta jäikin sitten välistä, koska ilmottauduin vapaaehtoiseksi menemään A:n kanssa pihalle/autoon, koska neidillä oli vaihteeksi päällä "pikkuinen kiukkukohtaus", kun ei asiat mennyt oman mielen mukaan (ei saanut tuttia ja peittoa kirkossa).
Kirkosta jatkettiin sitten, koko konkkaronkka 10 lapsen ja 9 aikuisen voimin neljän ruokalajin hmm... aterialle. En osaa oikein sanoa, oliko kyseessä lounas vai illallinen, kun syöpöteltiin kolmesta puoli seitsemään. Oli kuitenkin tosi kiva taas huomata, kuinka "in" oli keskusteluissa ja porukassa, vaikka olikin ainoa epäsukulainen. Illalla mietin vielä, että olisin lähtenyt jonkun kaverin kanssa kahville, mutta olin senverran vesinokkaeläin fiiliksissä, että jäin kotiin.
Sunnuntaina pongasin MTA:n sivuilta noten, jossa kerrottiin, ettei junat kulja Woodlawnin ja Grand Centralin välillä, joten lähdin White Plaissiin Lauran ja Natalien kanssa. Foreverin kautta matka jatkui kiinalaiseen noutoruokapaikkaan, josta ostettiin murua rinnan alle ja sen jälkeen kun minä hain mäkkäristä jälkiruokaa, niin Natalie suuntasi takaisin kotiin ja me Lauran kanssa leffaan. Käytiin katsomassa filmi nimeltä "Think like a man" ja välillä oli kyllä naurussa pitelemistä. Toimisikohan tuo oikeasti?! Täytynee joskus kokeilla. Junassa olin kadottanut juuri ostamani lipun, mutten joutunut ostamaan sitä ylihintaista lippua sieltä, kun ei konnarilla ollut vaihtorahaa. Kotiin käpsyteltyäni suuntasin sitten Olgan kanssa illalliselle.. White Plainssiin! En vain tiennyt että olen menossa tuonne ennen, kuin Olga soitti varttia ennen lähtöä ja pyysi mukaan. Matkaan tarttui myös suomalaista ruisleipää. omnomnom
Viikko on ollut kutakuinkin ihan normaali. Maanantain vietin A:n kanssa kotosalla, koska ulkona satoi. Tiistaina oli pystyssä yhteensä 6 lapsen playdate, keskiviikkona ei ollut mitään kummallista ja tänään päivän puheenaihe on ollut H:n saama kirjallinen huomautus "huonosta käytöksestä" liikuntatunnilla. Oli pojat vähän lyöneet viisaan päänsä yhteen ja koko homman ideoija oli sitten päässyt ilman notea kotiin, jesjes. Tyttöjen kanssa ollaan askarreltu äitienpäiväkortteja ja huomenna askarrellaan varmaankin lisää jotain siihen liittyvää sälää.
Otsikko tulee siitä, että miun säästörupeama tatuointia varten näyttää sujuvan.. no ihan ookoosti, mutta sitä rahaa tarvitseekin enemmin, kun kuvittelin alkuun, koska tatuinnin koko on kavanut ainakin kaksinkertaiseksi, kun vähän innostuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti