Make your dreams come true.

Me päädyttiin eilen (ylläri ylläri) Sarin kanssa "making your dreams come true"-totuuksien pariin ja päätettiin molemmat kirjoittaa tästä postaus (Sari, mä vielä laitan sut tekemään omasi!).

Oon halunnut rock-bändin laulajaksi niin kauan kuin muistan.. tai olin varmaan 12-13-vuotias, kun aloin unelmoimaan tuosta ammatista. Tämä on varmaan yksi syy siihen, miksi miusta mikään "oikea" ammatti ei tunnu miulle sopivalta..

Oletteko huomanneet, että hirveän monesti ihmiset, media, internet, etc.. toitottaa, että "Tee unelmistasi totta, älä vain unelmoi"? Positiivinen ajattelu on mun mielestä hienoa, mutta turhien toiveiden luominen on mun mielestä epäreilua. Viimeisen vuoden aikana (viimeistään) opin, ettei unelmia niin vain voi "tehdä" todeksi, vaikka yrittäisi, koska ainakin mulla, melkeimpä jokainen unelma vaatii ihmisten välistä kanssakäymistä, tuuria, sattumaa.. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tämä au pairius, joka on noita kaikkia, vaikka voit tiettyyn pisteeseen asti vaikuttaa itse siihen, tuleeko siusta au pair ja jos tulee, millainen siun vuodesta tulee.

Ihmisten välinen kanssakäyminen: Suosituspapereiden sisältö, joku muu päättää otetaanko siut ohjelmaan, host-perheet päättää onko susta siihen työhön.. Loppujen lopuksi voit itse tehdä kaksi asiaa: täyttää hakemuksen mahdollisimman hyvin ja antaa hyvän kuvan itsestäsi puhelimessa ja valita menetkö johonkin perheeseen.
Tuuri: On tuuria, että saat oikeasti hyvän matchin ja vielä suurempaa tuuria on se, että se perhe on juuri niin hyvä/ihana, jolta se paperilla ja puhelimessa/skypessä vaikuttaa.
Sattuma: On täysin sattumaa, millaisia perheitä sulle matchataan (itse esim. sain jatkuvasti perheitä, joissa oli koira, vaikka hakemuksessa lukee selvästi, että olen allerginen.)

Mä oikeasti toivon, että mun pointtini tuli selväksi, vaikka se mun silmään näyttääkin juuri nyt hyvin epäselvältä ja saan taas varmaan jonkun vihat niskaani, kun en anna pumpulilla pehmustettua pinkkiä kuvaa asoista ja tarjoile niitä saippuakuplassa, mutta antaa tulla vaan!

Mä kuitenkin yritin toissapäivänä rekisteröityä yhdelle sivustolle, joka liittyy miun tulevaisuuden suunnitelmiin (joista en vielä kerro, koska äiskä suuttuu, jos paljastan sen ensin täällä ja sitten vasta sille). Ne ei kuitenkaan kelpuuttanut mun profiilia, koska en antanut mun host-perheen postiosoitetta ja mun jenkkipuhelinnumeroa niille, vaan suomalaiset versiot molemmista (juuri nyt käyn sähköpostisotaa kyseisen sivuston kanssa). Joten taas kerran, mun unelma on jonkun muun käsissä, enkä voi tehdä asialla mitään muuta kuin odottaa.. ehkä turhauttavinta ikinä, koska syy mun boikotointiin on noinkin typerä. Mulla oli tää sama fiilis myös silloin CC:n papereiden kanssa, kun mitään ei tapahtunut.. oon kyllä kärsimätönkin, myönnän, mutta se on turhauttavaa, kun et voi edesauttaa omien unelmiesi toteutumista millään tavalla, vaan pallo on jonkun muun käsissä ja sä voit vain toivoa, että oot tehnyt tarpeeksi ja siut valitaan.. ja tää sama tulee vastaan, on se unelma mikä tahansa (jossei puhuta vaikkapa erakkona asumisesta keskellä viidakkoa tms..). Miuta ahistaa jo valmiiksi se, että joudun valitsemaan alan, joka ei ole sen mun unelmatyö, vaan jotain, mikä on "ihan kivaa".

..ei tässä varmaan ollut mitään järkeä, mutta lupasin tämän kirjoittaa, joten here you go.