Hiuskriisi ja NYC.

Nämä on viikonlopun kaksi avainsanaa. Eikun ripsikriisi myös! Pelkäämpä pahoin, että mun punainen rakkaustukka muuttui äsken ruskeenpunaiseksi. Kiitos, sinä väripaketti, jonka kyljessä lopputuloksen kohdalla on mulle tutuksi tullut kirkkaanpunaisen sävy! No, onneksi täällä myydään myös sitä hiusväriä, jota mun päässä on ollut viimeiset kaksi vuotta, joten pääsen värjäämään tän takaisin, lähes samanvärikseksi kuin se oli heti, kun löydän kaupan, jossa sitä väriä on. Ekana kokeilen tota paikallista CVS:ää, koska Westportin vastaavassa sitä oli. Hiuskriisi ei kuitenkaan pääty tähän. Olen keskiviikosta asti suunnitellut kampaajalle menoa, koska tää mun tukka on ihan liian pitkä ja vihaan tätä, kun tää on auki. Syy siihen, miksi kuitenkin tänään aloin epäröimään päätöstä ryhtyä taas polkkatukkaiseksi on tässä:

Onhan se pikkuisen suttuinen, mutta mun eka nuttura!

Tästä voidaankin jatkaa siihen surullisen kuuluisaan ripsikriisiin, joka alkoi maanantaina katsoessani peiliin. Mun molemmat ripset on keskeltä lyhyemmät, kun reunoilta ja sekös suorastaan vituttaa. Mietinkin sitten torstaihin asti miksi, kunnes huomasin, että mun ripsentaivuttimessa on jotain mätää ja se on katkonut osan mun ripsistä,  nice. Jouduin tietenkin odottamaan lauantaihin asti, että pääsin ostamaan uuden, mutta löysinpä sellaisen ja nyt mun ripset voi taas hyvin, kunhan kasvavat takaisin oikeaan mittaansa.

Mun sairas mielikuvitus laittoi uuden taivuttimen kirjaimellisesti selättämään vanhan.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen nimeltä viikonloppu. Kuten otsikosta voi päätellä niin jälleen kerran suuntana oli City. Lauantaina oli tarkoitus suunnistaa sinne Riikan kanssa kahdestaan, mutta rautatieasemalla törmäsin Sophiaan, jonka kanssa kävin toissaviikolla FroYo:ta nauttimassa. Myöhemmin selvisi, että Sophian kaverit oli päättäneet olla odottamatta tätä, joten otettiin saksatyttö matkaan. Koko päivän tarkoituksena oli shoppailu ja ainakin mun osalta se onnistui liiankin hyvin. Mukaan lähti syystakki, kaksi t-paitaa, rannekoru, neule, pinnejä, kynsilakanpoistoaine, shampoo, saippua, höyliä ja se ripsentaivutin. Pörrättiin siis ympäri kaupunkia (oikeesti pysyttiin 4-8ave. välissä koko ajan) ja mentiin mielenkiintoisen näköisiin kauppoihin tutkimaan tarjontaa. Lisäksi käytiin kai jossain syömässäkin, mutta dementia iski muhun juuri nyt, enkä muista mitä syötiin ja missä. Hauskaa kuitenkin oli koko päivän, joskus pitää ottaa uudestaan!

Tänään oli tarkoitus törmäillä Anuun, joka oli muodikkaasti myöhässä eksyttyään metroviidakkoon. Yhteydenpitokin vaati vähän vaivaa, koska neidin kännykkään ei pysty edes soittamaan, jos siitä loppuu saldo. Loppujen lopuksi kuitenkin törmäiltiin kokonaista kolme tuntia sovitun ajan jälkeen. Ekana suunnattiin häätämään pikkunälkä pois Metrocafén, johon minä olen täysin rakastunut. Sieltä kun voi kantaa itserakennettuja pasta- ja salaattiannoksia, leipiä ja pizzaslaisseja suoraan Bryant Parkiin, jossa voi herkutella "luonnon helmassa". Nyt palaan kuitenkin vähän ajassa taaksepäin siihen, kun minä astuin ulos Grand Centralin ovista 42nd streetille. Näky nimittäin oli seuraava:

Tuossa oli siis kyse jonkun leffan tai tv-sarjan lavasteista, ei oikeasta onnettomuudesta. Kerron, mikä leffa tai sarja toi oli, jos joskus kävelee vastaan jostain, mutta en nähnyt näyttelijöitä, joten en nyt osaa sanoa, mistä oli kyse. Seuraavaksi kävelin 20metriä eteenpäin ja siellä oli oikea taksien yhteenajo. Etummainen taksi oli kylkiviistäen ensin ajanut betoniporsaaseen/-kaiteeseen, joilla reunustetaan jalkakäytävää yhdessä kohtaa ja epäonninen seuraaja oli sitten tömäyttänyt tämän taksin perseeseen. Pelkkiä peltivaurioita, mutta oli se vähän hassua kävellä tolta kuvauspaikalta oikeelle onnettomuuspaikalle.

..takaisin loppupäivään. Suunnattiin Anunkin kanssa shoppailemaan ja aluksi mä jopa oikeesti uskoin, että lähden kotiin pelkkä hiusväripaketti mukanani, mutta sitten eksyttiin Forever21:iin, joka on mun kirous. sieltä ei vaan voi lähteä ilman uusia vaatteita. Tänään mukaan tarttui shortsihaalari, t-paitaneule ja pikkumusta bile-/juhlamekko. Matkalla tonne bongailtiin pari tuttua:

Neiti-Smurfiina oli niin lyhyt että mun ryhti joutui katoamaan ja siitä tuo pömppis!
Oikeasti oon laihtunut täällä, enkä lihonut.

Kaikenkaikkiaan koko viikonloppu on ollut mun mielestä oikeen järisyttävän mukava. On ollut hyvää seuraa ja oon jättänyt rahani loput läskini Cityn asfaltille siellä tallustellessani. Huominen Labour Day on mulle puolikas työpäivä. Kun tietäisi, millon ne työt on niin olisi helpompi suunnitella muut menot, koska Amanda on tulossa Scarsdaleen mua viihdyttämään.