Eilinen ja tää päivä on ollu ihan supertäynnä tekemistä. Eilenaamulla vielä leikin rauhassa A:n kanssa edellisessä perheessä, koska en tiennyt yhtään, millä kulkuneuvolla olen tähän perheeseen tulossa.. Sen jälkeen, mom tuli kotiin ja piti taas mielestään hyvin viisaan puheen, päätin mennä pakkaamaan ja olla ihan omissa oloissani loppuillan. Mitä turhaa sitä alkaa miellyttämään ihmistä, jonka nurkista on seuraavana päivänä lähdössä? Suomeksi siis paniikkipakkasin ja loppuillan löhösin tv:n ja läppärin kaverina sängyllä.. taino se meni kyllä aika myöhään se ilta ja sanoin osuvasti yhelle kaverille, etten varmasti saa nukkua edes kymmeneen asti, juuri ennen kun menin nukkumaan. Arvatkaa vaan tuliko mom tivaamaan jotain ikivanhaa vaihtorahaa (jota rahaa antanut ihminen ei ikinä pyytänyt antamaan takaisin) ja mun lakanoita (se siitä nukkumisesta siis), kello 9.11am. Kymmenen minaa myöhemmin kiikutin vastentahtoisesti ja murhaavasti mulkoillen lakanat pesukoneeseen ja pakkasin loppuun (lue: datasin ja katsoin tv:tä). Puoli tuntia ennen sovittua pick up -aikaa raahasin itseni ja laukkuni ulos talosta, sain hyvin teennäiset onnentoivotukset ja vietin loppuaikani portailla istuen (mitenniin kireä tunnelma?). Ilma oli nätti, en ole ollut ulkona paljoakaan, ja linnut lauloi, joten mikä ettei.. tästä alkaa se uusi kappale and I love it! Tuntuu paljon enemmän kodilta, kun edellinen ja mikä tärkeintä ja hienointa nykyisen momin kanssa pystyy puhumaan normaalisti (niin daddynkin, muttei mulla sen daddyn kanssa ollut edellisessäkään perheessä ongelmia). Seuraavaksi pitääkin sitten selvittää, mitä saan ja en saa kirjoittaa tänne, jottei mun tarvitse miettiä, kerroinko jo liikaa.
Day 16: A Song I wish I knew the words to:
Se yksi rallatus, jota J edellisessä perheessä hoki (en muista yhtään). Mutten kuuntele, kun sellasta musiikkia, jonka sanat tajuan/osaan, joten oon tylsä, enkä vastaa.
Day 17: Something that makes you cry:
Meinasinpas sanoa, mutten sano, liittyy edelliseen host-perheeseen. Mutta oikeesti itken ihan ihmeellisille asioille, esim. se, kun joku mun suosikki menestyy urheilussa/voittaa jotain suurta saa miut ihmeen liikuttuneeksi. Bolt-leffan loppu on kanssa semmonen. En edes oikeesti itke leffoille en tiedä, mikä tossa on. Sellasia "must-itkeä" surullisia asioita mulla ei taida edes olla, koska en itke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti