REMATCH.

Tähän tää sitten johti, mutta toisaalta oon ihan onnellinen. Tässä perheessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Itseasiassa tää on upee perhe, muttei oikea mulle. Nyt siis sitten vaan uutta matoa koukkuun ja metsästämään. Mä niin toivon, että löydän uuden ja vielä paremman pian, koska kaikkein vähiten haluun lähteä kotiin. Ja vielä lisätäkseni: tää on täysin minun, yksin minun, päätökseni. Vaikka oltiinkin samoilla linjoilla perheen kanssa tästä asiasta, niin minä olen se, joka teki päätöksen tästä. Katotaan, kuinka suureksi paniikki ehtii kasvaa ennen, kun mitään tapahtuu. Asia on kuitenkin nyt näin, eikä sitä tarvitse jossitella, koska tärkeintä tässä kaikessa on mun onnellisuus, jota oon miettynyt viimeisen viikon aikana suhteellisen paljon.

Teen normaalisti töitä ja yritän nauttia jokaisesta hetkestä poikien kanssa, vaikka se välillä vaikeaa onkin, kun tiedän, etten niitä kohta enää näe.. ja että ne on aika kiintyneitä muhun jo. Mutta joskus se menee näin. Life is a gamble - jossei panosta, niin ei voita ja tässä mä nyt panostan, jotta löytäisin jotain todella upeeta. Tiedän, ettei mikään perhe ole täydellinen, mutta en mä sellaista edes hae. Haluan perheen, jossa tunnen olevani kotona ja jossa tuun hyvin toimeen kaikkien kanssa. Ei täällä mitään riitoja ole ollut, tai muuta sellaista, mutta jos kahden ihmisen persoonat on näin erilaiset, niin ei sille mitään voi. Toivon, että tää perhe löytää sen oikeen au pairin heille, koska rakastan noita poikia ja ne todellakin ansaitsee sen parhaan. Samalla toivon, että mä saisin mahdollisuuden jossain toisessa perheessä, koska olis sääli lähteä kotiin vaan siksi, ettei kemiat jonkun kanssa kohtaa. Päivittelen tilannettani sitä mukaa, kun se etenee. Toivottavasti saan matchin jo tänään, koska viikonlopun ajan kaikki on kiinni, eikä mitään tapahdu. Se ei pelaa joka pelkää.

Day 04: This month:
.. on ollut yhtä vuoristorataa. Tää on ollut mun elämän paras, sekä pahin kuukausi. Mä oon ollut onnellisempi kun koskaan, mutta myös tehny isoimman ja riskaabeleimman päätöksen ikinä - lopputuloksena on se, että juuri, kun sain uudet kaverit ja totuin näihin kuvioihin oon tyhjän päällä ja toivon kuollakseni, että pääsen alottamaan alusta muualla. Oon kamppaillut oman minäni kanssa siitä, pitäiskö mun muuttua ja päätynyt siihen, että ei, koska tekisin sen muita miellyttääkseni, enkä olis itse onnellinen. Oon saanut nauraa itseni hengiltä kolmen ihanan pojan kanssa, mutta oon myös pettynyt itseeni monesti. Oon tuntenu itseni pieneksi ja suureksi ja elänyt. Tää on elämää, enkä aio katua mitään.

Day 05: Favourite Television Programme:
Oonko tylsä vai tylsä, kun mulla ei ole yhtä semmosta. Tosin täällä oon tuijottanu lähinnä Truebloodia ja Housea, mutta en jaksais oottaa, että Greyn Anatomia palais ruutuun. Tykkään myös rikossarjoista, mutta oon onnistunu vierottamaan itteäni niistä. Toisaalta varmaan mun lemppari ikinä oli ER - Teho-osasto siis.