Paniikkia, iloa, onnea, many happy memories, jännitystä, uutuuden viehätystä, vieraita tapoja, vieras paikka, uusi perhe, uusi koti.. ekat päivät sisältää oikeasti niin paljon tunteita, että välillä pää meinaa poksahtaa. Aamulla olo oli vähän tiellä oleva, kun siivooja hääri pitkin taloa. Oon myös tyhmä, koska en anna lasten syödä muovijäätelöpalloja ja tukehtua niihin. Sama lapsonen kyllä sitten loppuillan hihitti mun sylissä. Oon ehtinyt jo käydä rannalla, leffassa ja eläintarhassa, sekä shoppailla puolet rahoistani, but that's okay. Oon tullut tänne elämään ja oppimaan, enkä venyttämään penniä ja kiristelemään hampaita. Antaa mennä vaan, aion nauttia!
Oon myös havainnut tän perheen sellaiseksi, jossa haluan olla. Sellaiseksi, joka on kiinnostunut myös miusta, joka ei pidä miuta pelkkänä työntekijänä ja jonka lapset on ihan supersöpöjä ja ihania. Toki kolme poikaa tekee toisilleen kiusaa lähes tauotta ja tappelee huomiosta, mutta on ne nää kyllä niin sulosia silti. Ja fiksuja! Ootan niin sitä päivää, kun osaan tehdä kaiken itse ja tajuan ton rutiinin täysin, ettei tarvi kysellä "mihin tää menee, missä näitä on.. jne..". Mä tiedän, että tää on sellainen paikka, jossa haluan olla.
Arvatkaa, mitä mein takapihalla oli äsken:
![]() |
| Kuvalaatu on surkea, mut ei nyt pystyny parempaan hyttysverkon läpi. |
Ja joku halusi nähdä mun huoneen, joten:
"joku halusi" :D
VastaaPoista