...hyvin pitkä. Viimiseen viikkoon on mahtunut tunteiden vuoristorataa, epävarmuutta tulevasta, stressiä kirjotuksista, unta (paljon unta!), lautapelejä, Wii-pelejä, heräteostoksia... welcome to my life! No eihän tässä mitään ihmeellistä ole, mutta en oo enää varma paljon mistään. Ainoot asiat, joista oon varma on, että mun lakki jää kiinni (lyhyestä)matikasta, ja siitä että haluan au pairiksi ja mielellään jenkkeihin.
Muutama kuukausi sitten kaikki miun tulevaisuudessa oli miulle itelleni hyvinki selvää ja kirkasta, mutta nyt.. En oo enää niin varma, mihin ammattiin päädyn, siihen kyllä vaikuttanee toi matikka ja se, että oon siinä surkea. Onneks mulla ei oo mikää kiire hakea minnekään, mut entäs jos en pääsekään auppariksi? Suomessa nuorten elämästä tehään vaikeeta, jos ei opiskele, ei juurikaan tipu tukia, eikä oo rahaa elää. Töihin ei pääse ilman koulutusta ja koulustusta ei saa, jossei ole koulussa, that's how it goes. Eikä eilinen enkun tenttikään kyllä ainakaan nostanu mielialaa tulevaisuuden suhteen.
Mitä au pair juttuun tulee, niin se on nyt jonkun korkeamman käsissä, mitä tapahtuu sillä, en voi mitenkään vaikuttaa matcheihin ja sitä kautta en myöskään hakuprosessiin, saati sen hitauteen. Oon kärsimätön, kyllä. Jännää on sekin, että oon ihan varma, että tää on se, mitä haluan oikeesti, mutta joinain hetkinä haluisin perua koko jutun ja kuvittelen, ettei miusta ole siihen. Miksei olis?.. ja seuraavana päivänä kauhistelen edellisen päivän ajatuksia, koska oon taas ihan varma siitä, että tätä haluan. Kärsimättömyys, se voi olla myös yks syy siihen, että on noita epäilyttävämpiä päiviä. Kun ei ole matcheja ja varmuutta, niin alkaa miettiä kysymyksiä, jotka alkaa "mitä jos.." . Lisäksi soitin viikko sitten toimistolle, enkä ole vieläkään saanut sitä meiliä, joka miulle luvattiin, oli kyllä se puhelukin vähän ufo.. tais olla uus työntekijä, kun oli välillä enemmin pihalla kun mie itte. Ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki.. Haluisin vaan olla jostakin varma, ja ennen kaikkea haluisin pitää oman tulevaisuuteni omissa käsissäni. Tää on yllättävän hajottavaa, kun ne narut on jonkun muun kädessä, toisella puolella valtamerta, eikä itellä oo mitää tietoa siitä, toteutuuko mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti