Sirkus lähtee, pellet jää.

Kun nyt lupailin vähän jotain kertomusta miun tavallistakin pidemmästä lukioajasta ja penkkareista, niin tässä sitä nyt sitten tulee. Sekavuus laitetaan jo valmiiksi särkylääkepöllyn piikkiin, joten olen siitä valmiiksi pahoillani.

Miehän todellakin inhosin lukiota, mutta nyt, kun se on kirjotuksia vaille käyty, niin tavallaan kaipaan sinne. En niinkään kaipaa unettavaa Rennyn avaraluontoääntä, tai Sam Hillin kaksareita kahdesta neljään iltapäivällä, enkä edes Juntusen matikantunteja. En oikestaan kaipaa mitään tunteja, paitsi ehkä vähän Akin tunteja ja Holannin. Ja ehkä ihan hitusen voin  kaivata myös sitä ylpeyttä, mikä miussa heräs joka kerta, kun sain Lepistön suututettua/voitettua. Se, mitä oikeesti kuitenkin eniten kaipaan on se "rento" ilmapiiri, lukujärjestyksen mallaaminen itselle sopivaksi ja etenkin ne kaverit, jotka näki automaattisesti joka aamu, joiden kanssa istuin noin miljoona hyppäriä (yleensä eläkerran sohvilla) ja ne ihmiset, jotka ylipäätään jaksoi pitää mut hereillä kaiken sen opiskelun keskellä. Tässä on siis se rakennus, jonka palveluja ja penkkejä kulutin neljän vuoden ajan, ja johon miun viha-rakkaus-suhde ei varmaan ikinä lakkaa: Haminan lukio.







Mitä mä sitten tein lukiossa? No, oikeastaan en paljon mitään ja toisaalta ihan kauheesti kaikkea. Mun kohdalla kuitenkin pitää paikkansa pari fraasia, jotka koristi myös meiän penkkarirekkoja: "Vakioveikkaaja voittaa aina" ja " LLL - Lukematta lukio läpi". Kuten moni voi tästä päätellä, en kovin paljon panostanut itse opiskeluun, mutta yllätyksenä voi tulla, että miun lopullisen todistuksen keskiarvo on jopa tasan 7,0. Ainakin itse yllätyin positiivisesti. Tähän on varmasti auttanut se, että opin aika paljon kuuntelemalla ja miulla on ollu jo pienenä aika hyvä yleissivistys. En nyt kuitenkaan ajatellut selittää yksityiskohtaisesti kaikkea, you're happy now, right? Kokoampa tähän siis vain joitakin kohokohtia joka vuodelta.

1. vuosi:

- innostuin opiskelusta

- luin pari kurssia italiaa

- huomasin, että psykologia on oikeasti mielenkiintoista

- vaihdoin luokkaa ekan kerran

2. vuosi

- aloin kyllästyä

- tutustuin moniin uusiin ihmisiin (osa niistä on vieläkin hyviä kavereita)

- aloin lukea filosofiaa

- vedin yllytyksestä pippuria nenään ruokalan pyödältä ja menin aivastelemaan studioon

- eka vanhojen risteily

- kieltäydyin tanssimasta vanhoja ekan kerran

- vaihdoin uudestaan luokkaa (tällä kertaa "takasin kakkoselle", eli vuotta nuorempien seuraksi)

- pidin 5vko hiihtoloman, eli lopetin kaikki kurssit kesken yhdessä jaksossa

- viimisen jakson torstainvapaa <3 (ja muutkin päivät oli max. 4h mittaisia)

3. vuosi

- lopetin koulun pöytien tuhoamisen (joo, ne pienet lumihiutalekaiverrukset tein minä!)

- keksin, että myös suolalla voi tehdä taidetta lukion pöytiin

- vaihdoin koulumatkailuvälineeni bussista omaan autoon

- myöhästyin tunnin matikasta, koska autoni jumiutui koulun parkkipaikalle vievään risteykseen

- sain ekan kympin lukion totariin

- löysin ja vakiinnutin kokonaan uuden kaveripiirin, jossa edelleen hillun

- toinen vanhojen risteily (ja ensimmäinen ja viimeinen kunnon darra!)

- kieltäydyin toistamiseen tanssimasta vanhoja

4. vuosi

- suurimman osan päivistä täytti hyppytunnit

- elämä vakiintui

- vierailin ekaa kertaa tupakkapaikalla (joo, siihen meni oikeesti 3,5h että kävin siellä seisoskelemassa!)

- aloin suurkuluttaa hesen tarjontaa, sillä kyllästyin paastoamiseen

- löysin vielä lisää uusia kavereita (jännää eikö?)

- ärsytin ja suutuin ihmisiä parhaani mukaan

- vietin ankun kanssa mahtavimman psykan kurssin ikinä (eli lähinnä juteltiin kaikkea ja kiusattii toisiamme)

- penkkarit ja jatkot!

Nyt voisin siis syventyä vähän enemmin noihin penkkareihin, vaikkei niistä niin hirvittävästi kerrottavaa olekaan. Tietysti olin miettiny jo pari vuotta, mitä ihmettä laitan päälle penkkareihin, enkä tuona aikana keksinyt mitään, mutta kun aikaa penkkareihin oli noin kolme kuukautta, sain toteuttamiskelpoisen idean, joka täytti kaikki miun kriteerit. Sen piti olla: persoonallinen, erottuva, ei mikään massatuotantopuku, ainutlaatuinen, ei hirvittävän kallis ja näyttää hyvältä päällä. Se siis oli:



modernisoitu ALIEN!
(okei tässä kuvassa puku ei ehkä ole parhaiten edukseen)

Kaikkiaan tuo puku osottautui oikeesti loistavaksi, viimeistään sillä hetkellä, kun kävelin sisään koulun ovista ja huomasin vastassa olevan pari minni-hiirtä ja varmaan 5 merirosvoa. Muutenkin erotuin joukosta ainakin kaikkein loistavimpana (diskopalloa muistuttavana) olentona, enkä kyllä kuullu miun puvusta mitään muuta, kun kehuja.

Itessään tossa päivässä (varsinkaan koulupäivän osalta) ei ihan kauhesti mitään ihmeellistä ollut. Ekat pari tuntia jumitettiin lähinnä kavereitten kanssa koululla, kuten normaalisti, välissä tosin käytiin heittelemässä karkkia niin luokissa, kuin niiden ulkopuolellakin (ja syötiin tietty itte niitä karkkeja myös!) Ja syötiin me oikeestakin ruokaa. Koululla oli tarjota meille penkkaripäivänä jopa yhtä parhaista ruokalistalla olevista ruuista..

...tonnikalakastiketta ja (kerrankin kypsää) pastaa.
Ja tämä alien päätti kumota kaikki myytit alienien ruokailutavoista, joten ihan haarukalla se söi.

Ruokailun jälkeen alkoi sitten etukäteen paljon kohuttu ja odotettu abigaala, jota mainostettiin suunnittelijoiden puolesta parhaimpana koskaan. No, oli se kai sitten paras, vaikka osa ohjelmanumeroista oli suoraan viimevuoden gaalasta ja tekniikka (jonka piti olla tosi hyvä) petti kuvien osalta. Mutta oli se silti viihdyttävä, henkeä nostattava ja hauska kokonaisuus! Gaalan jälkeen oli luvassa perinteinen rekkahuristelu ympäri kaupunkia, enkä oikein tiedä, miten ehdin suoriutua pukeutumisesta (oli noin -20'c pakkasta) ja sitten vielä hakea sen todistuksen, jota en etukäteen edes tiennyt joutuvani hakemaan, niin että miulle ja vielä reilusti aikaa ehtiä rekkaan. Rekalla ajelu oli.. hmm.. kylmää kyytiä? Otin sen valmiiksi once-in-a-life-time-juttuna ja se oli hauskaa, siis oikeesti äärettömän hauskaa! Kylmä tarttui tosin tiukasti mun varpaisiin ja toiseen käteen, joten sulatteluoperaatio sen jälkeen kesti lukiolla tovin ja varpaat siners vielä kotonakin, mutta back to business, eli lähettiin lukiolta kierreltiin toria ja suunnattiin ruissaloon, jossa kasit iloisesti keräili meidän karkkeja, sitten tultiin takasin torille, josse valtaosa meistä 122:sta hyppäs pois kyydistä ja me loput hurautettiin takaisin lukiolle, josta suunnattiin, kuka mihinkin - minä kotiin.



Pieni osa "meiän jengiä"



Vähän hölmöiltiin Tiian kanssa, mutta vaan vähän!

Jatkoista mulla ei ole ihan selvää muistikuvaa, vaikka suhteellisen hyvässä kunnossa olinkin. Kotona vähän alottelin ja muunsin mun ihanan ufoasun ABBA-asuksi, koska juominen noiden maalien kanssa olis ollu hyvin hankalaa ja koska en jaksanu alkaa leikkimään sen maalin kanssa. Lähdettiin kuitenkin ankun ja Antin kanssa kohti Kotkaa joskus puoli ysin pintaan illalla. En vieläkään tajuu, kuka keksi lähteä mun autolla, vaikka sanoin, ettei tuulilasista välttämättä näe läpi kunnolla ja siellä on kylmä. Kuitenkin perille päästiin ja jonottaakaan ei tarvinnut kauhean pitkään. Tietysti Tivoli oli aika täynnä, kun sillä oli kaikkien Hamina-Kotka-seudun lukioitten jatkot, mutta sekaan mahduttiin, tosin tuttujen etsimiseen menikin sitten tovi jos toinenkin. Illan aikana tanssin (siis mitä, oikeesti?) aika kauan/paljon/liikaa ja kippailin siinä sivussa vähän fisuja (4kpl) kurkusta alas, sekä yhen jekun ja siinä se kai olikin. Ei baarissa olemisesta kai tän enempää kerrottavaa yleensä olekaan? Ankku kovasti epäili mun tasapainokykyä, mutta kyllä mä ainakin omasta mielestä pysyin hyvin pystyssä. joskus yhen maissa kai tultiin kotiinpäin ja siinä ne sitten oli: Mun penkkarit! Oli ikimuistoista, kivaa, ihanaa ja kaikkea! Loppu hyvin kaikki hyvin, vai niinkö se oli?

take care, jossu