Bratislava part. 1

Aluksi ajattelin, että teen koko Bratislava-postauksen sitten, kun olen saanut muidenkin ottamat valokuvat itselleni ja saan poimittua niitä havainnollistamaan tekstiäni, mutta pyh. Totesin, että postauksesta tulisi järkyttävän pitkä, jos yhdistäisin tähän myös kuvakollaasin, eli kuvat tulee myöhemmin.

Lähtö kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää tapahtui siis 2. joulukuuta 2010 kello: 4.00 Suomen aikaa. Bussimatka sujui aika hiljaisissa merkeissä, sillä aika monia painoi väsymys ja aikanen herääminen (itse allekirjoittaneena en nukkunut ollenkaan yöllä). Jotain kuitenkin fiilisteltiin takapenkkiriveillä ja ennen kuin huomattiinkaan niin seisottiin terminaalissa. Helsingin päässä lippujen ja lähtöselvityksen kanssa ei oikeastaan ollut mitään ongelmia, sillä oikeat jonot löytyi heti ja ruuhkaa ei ollut juuri lainkaan. Luojan kiitos lennettiin Malevilla, jonka hankilökunta ei pidä älyvapaata lakkoa vielä tälläkin hetkellä. Turvatarkastus olikin sitten asia erikseen, piippasinko edes! No ajattelin että syy oli kenkien vetoketjuissa (ja niin uskoin seuraavat neljä päivää), joten reippaana tyttönä sitten kopeloitavaksi (HYI). Tuo uusi turvatarkastus on kyllä ehkä epämukavin kokemus, jonka olen kohdannut ulkomaanmatkoillani, vaikka minua on pyydetty jopa riisumaan paitani keskellä ruuhkaisaa lentokenttää männä vuosina. No koneeseen kuitenkin selvittiin, joten se siitä ja koko vuorokauden unimäärän nautinkin sitten lentokoneessa (kokonaista 2h). Paikkajako meni jotenkin ihmeellisesti, kun ilmeisesti varatessa meille oli kerrottu, että istutaan yhdessä rykelmässä, mutta päädyttiin sitten eripuolille konetta, en edes tiedä oliko meidän lisäksi mikään rivi (3 penkkiä) täynnä kirvisiä.

Laskeutumisen jälkeen matka jatkui bussilla Budapestistä kohti Bratislavaa. Kolmen tunnin istumisen jälkeen kaikilla alkoi olla jo aika tylsää ja hotellihuonejakokin oli sotkettu matkan aikana moneen kertaan uuteen uskoon. (Pakko todeta tähän väliin että itselle ei olisi varmaan parempi tuuri voinut käydä lopullisten huonetovereiden ja kylpytiloja jakavan huoneen asukeiden suhteen). Lyhyen kotiutumisen jälkeen nälkä alkoi kurnia vatsassa ja lähdettiin läheiseen "myllyyn" syömään. Ruuan hintataso on yllä vähän eri kuin Suomessa, ravintola-annos maksaa 3-10€ ja tuon ravintolaruokailun jälkeen matka jatkui kohti ruokakauppaa, jossa esim. 2l limsapullo maksaa 0,79€. Alle seitsemällä eurolla saatiin kilo mandariineja, 5 isoa omenaa, paketti keksejä, 2l kokista, 2l kivennäisvettä ja pari suklaapatukkaa, HALPAA! Seitsemäksi suunnattiin kohti Jesuiittakirkkoa ja oli kyllä hieno mesta kirkkohistoriasta kiinnostuneille (4 alttaria ja upeat puitteet). Kirkossa nautittiin siis kuoromusiikista, ja todettiin että kilpailun taso tulee olemaan korkea Singaporen nuorisokuoron jälkeen. Lähdettiin kirkosta ennen konsertin loppua, koska pienimmät alkoi torkkumaan ja siihen malliin ja loppu ilta lähinnä juoruiltiin hotskuhuoneessa.

Toinen päivä, eli perjantai. Herätys oli niinkin myöhään kuin 8.30, joten saatiin nukkua tunti pidempään kuin muina aamuina. Kun jopa T oli saatu hereille erinäisten yritysten jälkeen suunnattiin aamupalalle ja ai että olikin hyvää <3  Hyvä ruoka parempi mieli ja sitten tunti sonnustautumisaikaa, jonka aikana siis piti saada kuosiin naama ja tukka, sillä harkkojen jälkeen oli aikaa enää vaatteiden vaihtoon. Harkat oli pääosin pikkuruisessa kokoushuoneessa, jonka ilma oli hieman vähissä, kun 20 nuorta laulajaa päräyttää sisälle ja ovet tilkitään perässä. Selvittiin kutienkin ilman pyörtymisiä ja sitten vaatteiden vaihdon kautta johdinautoon ja kilpailupaikalle. Kilpailu pidettiin peilisalissa, jossa Napoleon on kirjoittanut rauhansopimuksen. Vaikka N luulikin, että itse kilpailuesitys on harjoitusveto sujui kaikki varsin mallikkaasti. Ainoa häiriötekijä oli itämainen tuomari, joka haukotteli katsomossa. (Singaporelaiset on muuten ihania, kun ne toivottelee onnea kaikille) Kisan jälkeen mentiin syömään kouluruokaa Slovakian tapaan.. hmm.. meilenkiintoinen elämys ja annoskoko massiivinen. Ruuan jälkeen loppupäivä oli vapaata, koska "meiän jengi" ei jaksanut mennä mihinkään konserttiin yleisöksi, joten vietettiin ilta sitten ostoskeskuksessa shoppaillen. Tuolta mukaan tarttui kaksi paitaa, kaulaliina, kaksi rannekelloa, kahdet rihkamahelmet, tyyny ja lelumatoja. Shoppailu sinänsä oli aika mielenkiintoista, koska olin porukan ainut englanninkielentaitoinen henkilö, joten sain juosta koko ajan jonkun perässä kassalle tai selvittää hintoja yms. ( porukassa siis T, N, M, minä ja N:n äiti). Munapäiden shoppailu (minä ja T) keskittyi myös aika pitkälti kauppojen lattialla istumiseen korkokenkien johdosta. Bussipysäkillä löysin myös ihailijani. Eli jonkun känniääliön, joka huuteli kaikkea huonolla enkulla "I love you English!" mitä lie sitten tarkoittikaan. Loppuillasta meno kiihtyi sitten ehkä turhankin vauhdikkaaksi ja meni osin jopa painimiseksi, muttei siitä sen enempää. Sanonpa vain että miulla T:lla ja M:lla oli turhankin hauska ja urheilukeskeinen yö.

Sitten tuli lauantai. Aamulla... sanoinko jo että T on lähes mahdotonta herättää, kun se nukahtaa? Kun kaikki oli hereillä suunnattiin taas aamupalalle ja lähdettiin hyvissä ajoin kohti kiertoajelua (kävelyä) ja toria, jolla kirlpailu tulokset julkistettiin. Kiertokävely oli kiva, mutta oppaalla tuntui olevan tuli persauksissa, eikä valokuville juuri jäänyt aikaa varsinkaan, kun oli kengät täynnä vettä ja abaut -10'c pakkasta (huono yhdistelmä!). Ulkona oltiin sitten koko päivä ja kun tuloksia alettiin julkistaa oli miun varpaat niin jäässä, että aloin melkein itkeä, kun teki niin kipeetä. Oltiin kuitenkin sarjassa nelosia ja saatiin tarpeeksi pisteitä pronssipalkintoon!! <3 siitä sitten etsimään melkein kävelykyvyttömänä kahvilaa ja löydettiinkin mukaisa suklaapuoti. Slovakialaisten käsitys kaakaosta on kirjaimellisesti "hot chocolate", sillä kaakaota tilatessa eteen lätkäistään kuppi sulaa suklaata (äklömakeuden huipentuma). Pian kahvilan jälkeen miun olo sitten huononi ihan kunnolla ja olin valmis lähtemään hotellille jo ennen loppuesiintymistä, mutta totesin, etten osaa sinne yksin joten keplottelin sitten varpaat jäässä ja huonovointisena läpi esiintymisen ja matkan hotellille. (Ja huonovointisuudella tarkoitan todella huonoa oloa.) Melkein unohdinkin mainita, että myös miun niskat oli ihan tiltissä tuon päivän jäljiltä, samoin T:n olkapää, joten irvisteltiin sitten hotelliiin palattuamme yhdessä, kun E runnoi niitä auki, ja voin sanoa, että sattui. Muut lähti sitten pian syömään ja mie jäin oloni kanssa yksin hotellille, eli suihkuun ja nukkumaan. Noin 2h myöhemmin M tuli kolkuttelemaan oven taakse ja päästin sen sisälle. Vähän ajan päästä käytävästä kuuluu "M, me mennää nopeesti käymää kaupas!" ja olisittepa nähny L:n ilmeen, kun se luuli että M on yksin hotellilla ja se löysikin myös miut (tuli siis mein kämppään, kun kaverit meni sinne kauppaan). Myöhemmin T toi miulle pakkausapua ja erotteli R:n ja Ta:n kanssa miun ja sen kamat omiin kasseihinsa (joo kuvamateriaalia lattiasta myöhemmin). Ja tattadadaa, kellä oli kuumetta?! Onneksi se oli sitten kadonnut aamuun mennessä, samoin kuin huono olokin pääosin. En silti mennyt aamupalalle ja S ja E kantoikin sitten miulle aamupalaa kämppään ;D

Aamupalan jälkeen kaikki pakkaili viimiset kamansa ja huitoi kuka missäkin. ME kuitenkin sitten otettiin uusi erä painia T:n, N:n ja M:n kanssa ja tyhjennettiin huone 11.30. Aulassa vedettiin hillosipulileikkiä ja napsittiin viimeisiä kuvia hotellista ennen kuin bussi kurvasi yhden jälkeen kohti Budapestia ja lentokenttää. Omalta osaltani bussimatka meni siihen, että V "nukkui" miun ja E:n sylissä ja itsekin torkuin sitten siinä.. niinkuin taisi torkkua puoli kuoroa. Lentokentällä todettiin, että jonoa on törkeesti ja epäiltii jopa koneeseen ehtimistä. Ensin seikkailtiin tiskien välillä ja kolmannella yrittämällä löytyi oikea tiski, whipii! Siitä sitten turvatarkastusjonoon, jolla pituutta oli ainakin 50m. Lopulta joku lentotäti vei koko kuoron jonon ohi, koska lapsoset oli niin pirteitä ja ihania. Olin sitten viisas ja poistin jopa kengät jalastani ja olin ihan varma etten piippaisi... ja kuinka kävikään *piiiiiiip*. Tässä vaiheessa alkoi tulla epätoivo, sillä kukaan muu ei piipannut, eikä miulla ollut mitään metallia päällä. Ilmeisesti piipitys johtui koko ajan kaarituista, muuta mahdollisuutta kun ei ole. olikin sitten vähän perusteellisenpi kopelointi kun Suomen päässä, sillä tutkittiin jopa sukat. Tuon kopeloinnin jälkeen olin vielä suhteellisen tyyni, vaikken sen syytä ikinä saanutkaan tietää, mutta siinä vaiheessa kun toinen akka päätti kumota koko miun käsimatkatavarat liukuhihnalle ja laittoi miut pakkaamaan ne itse takaisin, vaikkei hihnalla ollut yhtään muita laukkuja niin alkoi vähän keittää. Lennon privaattikuoroesityksen jälkeen sitten laskeuduttiin Suomeen ja jatkettiin matkaa bussilla kohti kotia. Oli eka kerta, kun näin huumekoiran löytävän jotain ja aika jännää... ja T se on huono vitsi että "kuvittele, jos olisit päässy viel tulliinki", kun edellsiellä lentoasemalla kaikki mahdollinen on pengottu. Bussimatkalla miun hereilläpitäjä, eli I sammui sitten kesken kaiken ja siinä kaikki tais ollakin.