Uni.

Maailma on parempi paikka, kun sitä ei tiedosta. Nukkuminen on elämän suola, koska siinä maailmassa kaikki toiveet toteutuu ja on muutenkin niin satumaista. Samoin se hetki ennen, kuin vaipuu uneen.. aww. Oma maailma, joka miulla on ollut ihan pienestä asti. On varmaan noloa myöntää tämän ikäisenä, että omistaa mielikuvitusmaailman, mutta hei! Minä en leiki mielikuvitusystävien kanssa! Oma mielikuvitusmaailma on sitä, että pystyy ratkomaan ongelmansa juuri tahtomallaan tavalla.

Myönnän, että miulla on ollut ihan pienestä asti mielikuvitusisoveljiä, joiden kanssa olen selvittänyt ongelmiani ja ennen kaikkea saanut halin aina, kun olen sitä kaivannut. Toki, vain mielikuvituksissani, mutta jopa se tekee paremman mielen. Selviän siis miun ongelmista ihan yksin, koska olen keksinyt nerokkaan keinon pyöritellä niitä päässäni ja lopulta löytää niihin vastaus. Oon tänäänkin torkkunut ja nukkunut maailmasta parempaa paikkaa, pyöritellyt asioita, nukahtanut, pyöritellyt lisää asioita, nukahtanut jne.. Tällaiset päivät on tavallaan miun lemppareita, kun mitään asiaa ei tarvitse kohdata, mutta ongelmia voi selvitellä ja lopulta tulee jopa himpun verran parempi mieli ja hellyyden kipeydestäkin pääsee hetkeksi eroon. Mielikuvitus on minun tukeni ja turvani. Se on ollut sitä hyvin hyvin pitkään ja tulee varmaan aina olemaan. Mielikuvituksen kautta käytävä monologi korvaa kuuntelijan, sillä tunteensa voi purkaa "ihmiseen", joka reagoi aina juuri toivotulla tavalla ja antaa sen, mitä juuri sillä hetkellä kipeiten tarvitsee. Toki tämä illuusio häipyy heti, kun avaa silmänsä, mutta tällaisena tavallisen tylsänä lauantai-päivänä ei tarvitse ennen kuin on valmis ymmärtämään, ettei mielikuvitus ole totta. Sinä hetkenä voi vaikka mennä rapsuttelemaan kehräävää kissaa ja nukahtaa uudelleen siihen rauhoittavaan ja turvalliseen pörinään.



Nyt sitten tiedätte, miten olen selvinnyt näin pitkälle elämässä..

Harvoin miulle onkaan kuuntelijaa fyysisessä muodossa herunut, mutta voi olla niinkin, että en ole sellaista useinkaan hakenut, vaan turvautunut mielikuvitusmaailmaan, jossa voi olla täysin varma, että "kuuntelija" on luotettava.
Olennaisesti tähän liittyy myös toinen asia. Rakastan ihmisten kuuntelua silloin, kun niillä on vaikeaa, sillä tiedän, millaista on sillon, kun ei ole kuuntelijaa. Toinen syy tähän on oma yliempaattisuuteni, mutta myöskin se, että tunnen itseni tarpeelliseksi kuunnellessani muiden huolia. Samalla huomeen myöskin, etten ole ainut, jolla on ongelmia, vaikkakin miun omat on yleensä hyvin erilaisia, tai vähintäänkin päinvastaisia, kuin muilla. Se on silti ihanaa.. tai siis ei se, että muilla menee huonosti vaan se tunne, kun joku luottaa siuun niin paljon, että kertoo huoliaan. Ehkä miusta on tullut suhteellisen vahva ja itsenäisesti selviytyvä juuri näiden asioiden takia. Oli miten oli olen silti ylpeä omasta maailmastani, johon uppoan usein myös koulussa, varsinkin silloin kun on tylsää, tai joku selittää hurmiossa imelää rakkauttaan vieressä. Voittekin arvata, että en kuuntele kovinkaan paljon/tarkasti tällaisia ällörakastuneita lässyköitä.



ps. Se toimii ainakin toistaiseksi, sillä sain kirjoitettua kuviini selitykset, enää kirje ja sitten se on valmis lähetettäväksi, mutta sen pariin taidan päästä vasta maanantaina, kun huomenna pitää tehdä kuviksen päättötyö.