Mie ajattelin, etta kun oon nyt viraalisesti lopettanut aupparina niin aloitan bloggaamisen uudessa osoitteessa. Jatin kyllakin taman blogin myos nakyviin, jos joku tahtoo tata viela selailla.
eli uusia tuulia osoitteessa,
http://jossuun.blogspot.com
torstai 28. elokuuta 2014
torstai 8. toukokuuta 2014
This girl is on fire, she's walking on fire.
"Oh, she got both feet on the ground
And she's burning it down
Oh, she got her head in the clouds
And she's not backing down"
Vähän leija fiilikset. Minä, jossu, pääsin vihdoinkin kouluun. Ei se vielä ihan virallista ole, mutta varmaa kylläkin. Ihan jopa sellaiseen kouluun, johon oikeasti haluan mennä ja sellaiselle linjalle, jota haluan opiskella. Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa?
Muutan loppukesästä jo kolmannen kerran uuteen maahan, mutten kuitenkaan kamalan kauas Luxemburgista.
Miun suhde muuttuu lähisuhteeksi nykyisen (puolittaisen)kaukosuhteen sijaan. Nykyäänhän tilanne on siis se, että nähdään kyllä jokaisena viikonloppuna, koska mies käy lähinnä käytännön syistä täällä luxissa, mutta meidän välissä on neljän tunnin junamatka ja sitäkin useampi kilometri. Ei se nyt vieläkään sama kaupunki ole, mutta 1,5h junalla tuntuu mulle lähellä olevalta, kun miettii nykyhetkeä.
Alan opiskella..shit sherlock, miksi edes kirjoitin tämän kohdan, tottakai alan opiskella. Mutta kuitenkin miusta tulee bachelor of arts and culture sen jälkeen, kun olen kolme vuotta opiskellut ahkerasti ja mulla on oikeasti opiskelukärpäsen purema jossakin.
...lopuksi haluatte varmaankin tietää, minnekä olen menossa? Kouluna on siis University of Maastricht ja sijaintina siis Maastrichtin kaupunki, etelä-Hollannissa. (Oikea kirjoitusasu on juu Alankomaat, mutta kuulosti hölmöltä mun korvaan...)
xx
And she's burning it down
Oh, she got her head in the clouds
And she's not backing down"
Vähän leija fiilikset. Minä, jossu, pääsin vihdoinkin kouluun. Ei se vielä ihan virallista ole, mutta varmaa kylläkin. Ihan jopa sellaiseen kouluun, johon oikeasti haluan mennä ja sellaiselle linjalle, jota haluan opiskella. Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa?
Muutan loppukesästä jo kolmannen kerran uuteen maahan, mutten kuitenkaan kamalan kauas Luxemburgista.
Miun suhde muuttuu lähisuhteeksi nykyisen (puolittaisen)kaukosuhteen sijaan. Nykyäänhän tilanne on siis se, että nähdään kyllä jokaisena viikonloppuna, koska mies käy lähinnä käytännön syistä täällä luxissa, mutta meidän välissä on neljän tunnin junamatka ja sitäkin useampi kilometri. Ei se nyt vieläkään sama kaupunki ole, mutta 1,5h junalla tuntuu mulle lähellä olevalta, kun miettii nykyhetkeä.
Alan opiskella..shit sherlock, miksi edes kirjoitin tämän kohdan, tottakai alan opiskella. Mutta kuitenkin miusta tulee bachelor of arts and culture sen jälkeen, kun olen kolme vuotta opiskellut ahkerasti ja mulla on oikeasti opiskelukärpäsen purema jossakin.
...lopuksi haluatte varmaankin tietää, minnekä olen menossa? Kouluna on siis University of Maastricht ja sijaintina siis Maastrichtin kaupunki, etelä-Hollannissa. (Oikea kirjoitusasu on juu Alankomaat, mutta kuulosti hölmöltä mun korvaan...)
xx
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Mindflow
Mulle tuli jostakin syystä hirveä himo kirjoittaa jotakin. Oon kirjoitellutkin tänään ja meilejä, ihan sikana viestejä kavereiden kesken ja myös joitain muita juttuja. Tässä siis vaan ajatusvirtaaa.
Mä rakastan tätä säätä, joka täällä on tällä hetkellä valloillaan. Aurinko! Oon istunut viimiset kaksi päivää meidän parvekkeella ottamassa aurinkoa, sillä siellä tarkenee ihan pelkissä shortseissa ja topissa, jos istuu lattialla, koska sinne ei pääse tuulemaan yhtään. Ahh, welcome summer I've been waiting for u <3 nbsp="" p="">
Mä shoppailen ihan liikaa, mutta toisaalta en, kyllä ole ostanut mitään, mille en keksi jotakin funktiota. Tarvitsin uuden luomiväripaletin, koska siivooja oli tunkenut edellisen mun käsilaukkuun ja tajusin sen vasta, kun epäonnisesti tiputin laukun lattialle ja aloin ihmettelemään, miksi kaikki on pinkkiä. Tarvitsin jakun, koska tarvitsin jonkun siistimmän pitkähihaisen, jota voi pitää sisätiloissa. Tarvitsen perus/printtitoppeja, siis sellaisia, jotka menee missä tilanteessa tahansa, koska tömä sää yllätti minut ja mun kesävaatevarasto on noin puolikkaan matkalaukullisen kokoinen. Tarvitsin uudet bikinit, koska edelliset oli kaksi vuotta vanhat ja kulahtaneet (koristekivistä puolet irronnut jne..), joten en halua esitellä niitä pääsiäisenä mun miehekkeelleni Portugalissa..sukkia etenkin tarvitsin, koska melkeen kaikissa on reikiä ja jotkut muutkin on jo huomanneet sen.. Huomaatteko, kaikki on jokseenkin hyödyllistä, kerrankin. Sähkötupakkakin on hyödyllinen, koska se vähentää merkittävästi mun alkoholin käyttöä ja sitä kautta myös rahan kulutusta.
Matkailu. Minäkö matkustelisin? Noh, kuten jo luitte, niin oon menossa "lemmenlomalle" Portugaliin pääsiäisenä. Vähän tulee olemaan tavallaan outoa jakaa hotellihuone oman poikaystävän kanssa, eikä kaverin tai randomin. Outoa. Lisäksi oon menossa heinäkuussa Teneriffalle juhlimaan mun synttäreitä kavereiden kanssa. Tai siis miun ja bestikseni Kellyn synttäreitä, mutta saavutaan sinne mun synttäriaamuna ja Kellyn synttärit on oikeasti kaksi päivää aiemmin. Nämä on buukattuja jo. Elokuussa ajattelin mennä Kellyn ja mihelkeen ja muutaman muun kaverin kanssa Belgiaan yhdille isoille festareille kolmeksi päiväksi. Liput pitää ostaa ensiviikolla ja toivoin niitä synttärilahjaksi, vaikka pystyn ne kyllä itsekin kustantamaan, eli kysymys ei ole, menenkö sinne vaan, kuka maksaa liput. Puhumattakaan siitä, että tosiaan saatan muuttaa syyskuussa koulun perässä..ainiin en ole kertonutkaan minne..noh, jääköön vielä salaisuudeksi, koska en halua tehdä samaa virhettä, kun viimevuonna ja huudella etukäteen ennen kuin miut on hyväksytty kouluun. Sen verran voin paljastaa, että paikka on Euroopassa.
Niin ja se parisuhde? Miten ollaan parisuhteessa? En minä osaa! Siis en tiedä, miten kuuluisi olla ja mitä tehdä. Mä rakastan sitä, mikä on meneillään ja kaikki tuntuu luonnolliselta ja hirveen oikealta ja omalta, mutta onhan tämä "vähän" uusi ja outo maailma miulle. Justiinsa esimerkiksi tuo, että meen lomalle miehen kanssa. En ole kokaan ennen ollut lomalla MUN miehen kanssa.
Au pairus..mua pelottaa jättää tämä elämänvaihe taakse, koska oon niin tottunut tähän ja tää on nimenomaan ollut mun elämä melkein kolme vuotta. Osaan tämän työn ja tiedän kuviot. Mä myös tunnen tämän maan keskeiset paikat kun omat taskuni ja mulla on täällä hirveesti, hurjan hyviä kavereita. Onneksi mun uudesta opiskelumaasta (jos siis sinne pääsen) pääsee tänne halvalla muutamassa tunnissa, muuten esimerkiksi sen parisuhteen ylläpitäminen tulisi olemaan haastavaa (onneksi ollaan jo nyt viikot erossa ja viikonloput saman katon alla) ja kuolisin ikävään, kun en näkisi Kellyä ja monia monia muita.
..jospa lopetan ennen kuin menee liian syvälliseksi? :D
Mä rakastan tätä säätä, joka täällä on tällä hetkellä valloillaan. Aurinko! Oon istunut viimiset kaksi päivää meidän parvekkeella ottamassa aurinkoa, sillä siellä tarkenee ihan pelkissä shortseissa ja topissa, jos istuu lattialla, koska sinne ei pääse tuulemaan yhtään. Ahh, welcome summer I've been waiting for u <3 nbsp="" p="">
Mä shoppailen ihan liikaa, mutta toisaalta en, kyllä ole ostanut mitään, mille en keksi jotakin funktiota. Tarvitsin uuden luomiväripaletin, koska siivooja oli tunkenut edellisen mun käsilaukkuun ja tajusin sen vasta, kun epäonnisesti tiputin laukun lattialle ja aloin ihmettelemään, miksi kaikki on pinkkiä. Tarvitsin jakun, koska tarvitsin jonkun siistimmän pitkähihaisen, jota voi pitää sisätiloissa. Tarvitsen perus/printtitoppeja, siis sellaisia, jotka menee missä tilanteessa tahansa, koska tömä sää yllätti minut ja mun kesävaatevarasto on noin puolikkaan matkalaukullisen kokoinen. Tarvitsin uudet bikinit, koska edelliset oli kaksi vuotta vanhat ja kulahtaneet (koristekivistä puolet irronnut jne..), joten en halua esitellä niitä pääsiäisenä mun miehekkeelleni Portugalissa..sukkia etenkin tarvitsin, koska melkeen kaikissa on reikiä ja jotkut muutkin on jo huomanneet sen.. Huomaatteko, kaikki on jokseenkin hyödyllistä, kerrankin. Sähkötupakkakin on hyödyllinen, koska se vähentää merkittävästi mun alkoholin käyttöä ja sitä kautta myös rahan kulutusta.
Matkailu. Minäkö matkustelisin? Noh, kuten jo luitte, niin oon menossa "lemmenlomalle" Portugaliin pääsiäisenä. Vähän tulee olemaan tavallaan outoa jakaa hotellihuone oman poikaystävän kanssa, eikä kaverin tai randomin. Outoa. Lisäksi oon menossa heinäkuussa Teneriffalle juhlimaan mun synttäreitä kavereiden kanssa. Tai siis miun ja bestikseni Kellyn synttäreitä, mutta saavutaan sinne mun synttäriaamuna ja Kellyn synttärit on oikeasti kaksi päivää aiemmin. Nämä on buukattuja jo. Elokuussa ajattelin mennä Kellyn ja mihelkeen ja muutaman muun kaverin kanssa Belgiaan yhdille isoille festareille kolmeksi päiväksi. Liput pitää ostaa ensiviikolla ja toivoin niitä synttärilahjaksi, vaikka pystyn ne kyllä itsekin kustantamaan, eli kysymys ei ole, menenkö sinne vaan, kuka maksaa liput. Puhumattakaan siitä, että tosiaan saatan muuttaa syyskuussa koulun perässä..ainiin en ole kertonutkaan minne..noh, jääköön vielä salaisuudeksi, koska en halua tehdä samaa virhettä, kun viimevuonna ja huudella etukäteen ennen kuin miut on hyväksytty kouluun. Sen verran voin paljastaa, että paikka on Euroopassa.
Niin ja se parisuhde? Miten ollaan parisuhteessa? En minä osaa! Siis en tiedä, miten kuuluisi olla ja mitä tehdä. Mä rakastan sitä, mikä on meneillään ja kaikki tuntuu luonnolliselta ja hirveen oikealta ja omalta, mutta onhan tämä "vähän" uusi ja outo maailma miulle. Justiinsa esimerkiksi tuo, että meen lomalle miehen kanssa. En ole kokaan ennen ollut lomalla MUN miehen kanssa.
Au pairus..mua pelottaa jättää tämä elämänvaihe taakse, koska oon niin tottunut tähän ja tää on nimenomaan ollut mun elämä melkein kolme vuotta. Osaan tämän työn ja tiedän kuviot. Mä myös tunnen tämän maan keskeiset paikat kun omat taskuni ja mulla on täällä hirveesti, hurjan hyviä kavereita. Onneksi mun uudesta opiskelumaasta (jos siis sinne pääsen) pääsee tänne halvalla muutamassa tunnissa, muuten esimerkiksi sen parisuhteen ylläpitäminen tulisi olemaan haastavaa (onneksi ollaan jo nyt viikot erossa ja viikonloput saman katon alla) ja kuolisin ikävään, kun en näkisi Kellyä ja monia monia muita.
..jospa lopetan ennen kuin menee liian syvälliseksi? :D
maanantai 24. helmikuuta 2014
Being an au pair and other stuff.
Mitenköhän tämän aloittaisi fiksusti? Ylellä on alkamassa tv-sarja, joka kertoo neljästä suomalaistytöstä, jotka lähtivät au paireiksi Lontooseen viime syksynä. Mä itsekin törmäsin silloin joihinkin ilmoituksiin tuosta ohjelmasta, kun siihen haettiin porukkaa ja mun mielipide koko ohjelmasta on ollut alusta asti todella skeptinen. Oon nyt katsonut nettiennakkona ekat kolme jaksoa tuosta ja...mä olen positiivisesti yllättynyt. Kuitenkin tuo toimikoon kimmokkeena tähän postaukseen, tai ainakin tän postauksen pääsisältöön.
Mun korvaan toi kuulosti alusta asti siltä, ettei ohjelmasta tule saamaan käsitystä siitä, mitä au pairin arki ihan oikeasti on. Osaksi olen edelleen samaa mieltä. Matching-prosessista tuossa ei pahemmin kerrottu, mutta ainakin mun korviin kantautuneen tiedon mukaan perheet on tuotantoyhtiön valitsemia jnejne... Aika iso osa au pair-vuotta on siis hoidettu näiden tyttöjen puolesta. Aikoinaan, kun näitä tyttöjä haettiin niin ilmoituksessa luki myös siitä, että tuotantoyhtiö auttaa heitä jotenkin.. en tiedä, miten tämä käytännössä toimi, sillä olen vasta kolmannessa jaksossa, mutta todellisuudessa au pair on täysin tyhjän päällä, mikäli ongelmia tulee. Ohjelmasta saanee siis puolitotuutta - kurkistuksen arkeen ja vapaa-aikaan. Etenkin toi matchingin sivuuttaminen mua vähän kyllä epäilyttää, koska onnistuneen au pair -ajan avainsana on ihmiskemiat ja jos perheet on valmiiksi valittuja ja matchattuja niin... Olisi mielenkiintoista kuulla lisää näistä parista pikkukohdasta.
Sitä arkea tuo sarja nyt kuvaa ihan kohtuu hyvin. Tosin en ainakaan vielä ole nähnyt yhtäkään kiukkukohtausta tms, arkeen liittyvää varjopuolta. Ja toki niissä tilanteissa on varmasti hankalampaa kuvata arkea kuin nätisti leikkivän ja hihittelevän lapsen seurassa, mutta siis onhan tuo kuva arjesta vähän siloiteltua. Lisäksi mietin, eikö näille tytöille kerrottu työtehtävistä ennen Lontooseen lähtöä, kun ainakin yhdelle tuli ilmeisesti yllätyksenä kotitöiden määrä..vai, onko mulla vaan liian paljon näkökulmaa näihin asioihin, että tiedän täsmälleen, mihin kysymyksiin tahdon vastauksen ennen kuin nimet on sopimuksessa?
Au pair-elämä..vapaa-aikaan kohdistan kanssa vähän kritiikkiä. Okei, tuon kolmannen jakson kohdalla nuo tytöt on olleet Lontoossa vasta 1-4vko, mutta heidät on kuitenkin yllättäen linkattu jo välmiiksi yhteen (okei, kyllähän jenkeissäkin sai heti lentotiedoista suomalaisnimet käteen, mutta me asuttiin ihan eri osavaltioissa), enkä ole kuullut, että kukaan tytöistä olisi sanallakaan maininnut etsivänsä kavereita tai haluavansa tutustua myös ulkomaalaisiin. Lisäksi puhuvat koko ajan "suomitytöistä" tarkoittaen itseään. Jopa minä tiedän, että Lontoossa on myös muita suomalaisin au paireja ihan tälläkin hetkellä. Tästä päästään siihen kysymykseen, joka pyörii yleensä jokaisen uuden au pairin mielessä "mistä saan kavereita". Vastataanko ohjelmassa tuohon? Ehkä myöhemmissä jaksoissa, mutt ainakin itse halusin löytää kavereita jo ekoilla viikoilla.
...eli siis pintaraapaisuna tuo ohjelma vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta ainakin mua häiritsee muutamat pikku yksityiskohdat..tai mun silmissä ei ihan niin pienetkään.
Sitten muihin aiheisiin. Koska mun olisi ehkä täälläkin parempi tämä asia jossakin kohtaa julkaista, joten miksi en tekisi sitä nyt, kun en tule kuitenkaan mitään kokonaisen postauksen kattavaa syväluotausta aiheeseen kirjoittamaan (koska se ei sen suuremmin kenellekään kuulu). Toteampa vain, että olen ollut viimeisen viikon ajan parillinen ihminen.
Mun korvaan toi kuulosti alusta asti siltä, ettei ohjelmasta tule saamaan käsitystä siitä, mitä au pairin arki ihan oikeasti on. Osaksi olen edelleen samaa mieltä. Matching-prosessista tuossa ei pahemmin kerrottu, mutta ainakin mun korviin kantautuneen tiedon mukaan perheet on tuotantoyhtiön valitsemia jnejne... Aika iso osa au pair-vuotta on siis hoidettu näiden tyttöjen puolesta. Aikoinaan, kun näitä tyttöjä haettiin niin ilmoituksessa luki myös siitä, että tuotantoyhtiö auttaa heitä jotenkin.. en tiedä, miten tämä käytännössä toimi, sillä olen vasta kolmannessa jaksossa, mutta todellisuudessa au pair on täysin tyhjän päällä, mikäli ongelmia tulee. Ohjelmasta saanee siis puolitotuutta - kurkistuksen arkeen ja vapaa-aikaan. Etenkin toi matchingin sivuuttaminen mua vähän kyllä epäilyttää, koska onnistuneen au pair -ajan avainsana on ihmiskemiat ja jos perheet on valmiiksi valittuja ja matchattuja niin... Olisi mielenkiintoista kuulla lisää näistä parista pikkukohdasta.
Sitä arkea tuo sarja nyt kuvaa ihan kohtuu hyvin. Tosin en ainakaan vielä ole nähnyt yhtäkään kiukkukohtausta tms, arkeen liittyvää varjopuolta. Ja toki niissä tilanteissa on varmasti hankalampaa kuvata arkea kuin nätisti leikkivän ja hihittelevän lapsen seurassa, mutta siis onhan tuo kuva arjesta vähän siloiteltua. Lisäksi mietin, eikö näille tytöille kerrottu työtehtävistä ennen Lontooseen lähtöä, kun ainakin yhdelle tuli ilmeisesti yllätyksenä kotitöiden määrä..vai, onko mulla vaan liian paljon näkökulmaa näihin asioihin, että tiedän täsmälleen, mihin kysymyksiin tahdon vastauksen ennen kuin nimet on sopimuksessa?
Au pair-elämä..vapaa-aikaan kohdistan kanssa vähän kritiikkiä. Okei, tuon kolmannen jakson kohdalla nuo tytöt on olleet Lontoossa vasta 1-4vko, mutta heidät on kuitenkin yllättäen linkattu jo välmiiksi yhteen (okei, kyllähän jenkeissäkin sai heti lentotiedoista suomalaisnimet käteen, mutta me asuttiin ihan eri osavaltioissa), enkä ole kuullut, että kukaan tytöistä olisi sanallakaan maininnut etsivänsä kavereita tai haluavansa tutustua myös ulkomaalaisiin. Lisäksi puhuvat koko ajan "suomitytöistä" tarkoittaen itseään. Jopa minä tiedän, että Lontoossa on myös muita suomalaisin au paireja ihan tälläkin hetkellä. Tästä päästään siihen kysymykseen, joka pyörii yleensä jokaisen uuden au pairin mielessä "mistä saan kavereita". Vastataanko ohjelmassa tuohon? Ehkä myöhemmissä jaksoissa, mutt ainakin itse halusin löytää kavereita jo ekoilla viikoilla.
...eli siis pintaraapaisuna tuo ohjelma vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta ainakin mua häiritsee muutamat pikku yksityiskohdat..tai mun silmissä ei ihan niin pienetkään.
Sitten muihin aiheisiin. Koska mun olisi ehkä täälläkin parempi tämä asia jossakin kohtaa julkaista, joten miksi en tekisi sitä nyt, kun en tule kuitenkaan mitään kokonaisen postauksen kattavaa syväluotausta aiheeseen kirjoittamaan (koska se ei sen suuremmin kenellekään kuulu). Toteampa vain, että olen ollut viimeisen viikon ajan parillinen ihminen.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Is there a future?
Ehkä vähän masentava otsikko, mutten parempaakaan keksinyt. Puhutaan siis tämän blogin tulevaisuudesta. Mun on nyt pakko heittää pallo lukijoille, koska mulla ei yksinkertaisesti ole oikein mitään satuiltavaa tänne.
Toisaalta viime kuukausina on tapahtunut ihan hirveästi ja toisaalta taas ei yhtään mitään mainittavan arvoista. Mun elämästä on tullut arkista ja 2.5vuoden jälkeen tällaisessa elämässä ei ole enää mitään uutta kerrottavaa. Motivaatiokärpänen pistää ihan varmasti uudelleen viimeistään sitten, kun alan opiskelemaan, huomatkaa sana KUN. Tämä on mun viimeinen vuosi au pairina. Ihan varmasti on. Mä tiedän, että sanoin näin jo viime keväänä, mutta mä ihan oikeasti tarvitsen omaa tilaa ja elämän ilman jonkun muun asettamia sääntöjä. Älkääkä käsittäkö väärin, mun hostit on edelleen aivan ihania ja mulla ei ole mitään ongelmia niiden kanssa, mutta jossain kohtaa elämää tulee se tilanne, että pitää 'itsenäistyä' ja mun kohdalla se on nyt. Sain kouluhakemuksen lähetetyksi keskiviikkona, whipii! Ja voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että se ei lähtenyt Suomen suuntaan. Joku voi nyt taas vetää palkokasvia nenukkiin mun "suomivihasta", mutta antaa palaa vaan, jos mun valinnat, mielipiteet ja tunteet niin kovasti pistää suututtamaan. Mä en vain sopeudu sinne enää. Pointti tässä on nyt kuitenkin se, että ekaa kertaa vuosiin musta tuntuu siltä, että olen valmis takaisin koulun penkille täysin omasta tahdostani.
Asia, joka vaatii totuttelua on se, etten voi enää sanoa kenellekään, että mun kaikki isovanhemmat olisi elossa. Ensimmäisenä lähti mun äidin isä, joka on ollut iso osa mun lapsuutta ja nuoruutta ja asunut mun naapurina siihen asti, kunnes muutin jenkkeihin. Ehdin kuitenkin vielä jouluna näkemään papan kohtuullisen hyvävoimaisena ja omana itsenään, mihin olen tyytyväinen. Lepää rauahassa, kaipuu on suunnaton.
Kysymys kuuluukin siis nyt niin, että mitä te haluatte lukea. Kysymyksiä, aiheideoita ynnä muuta otetaan mielellään vastaan, koska minustakin olisi kiva saada tänne tallennettua palasia miun elämästä, mutten tosiaan enää saa kirjoitetuksi pikein mistään, koska kaikki on vaan rutiinia.
Toisaalta viime kuukausina on tapahtunut ihan hirveästi ja toisaalta taas ei yhtään mitään mainittavan arvoista. Mun elämästä on tullut arkista ja 2.5vuoden jälkeen tällaisessa elämässä ei ole enää mitään uutta kerrottavaa. Motivaatiokärpänen pistää ihan varmasti uudelleen viimeistään sitten, kun alan opiskelemaan, huomatkaa sana KUN. Tämä on mun viimeinen vuosi au pairina. Ihan varmasti on. Mä tiedän, että sanoin näin jo viime keväänä, mutta mä ihan oikeasti tarvitsen omaa tilaa ja elämän ilman jonkun muun asettamia sääntöjä. Älkääkä käsittäkö väärin, mun hostit on edelleen aivan ihania ja mulla ei ole mitään ongelmia niiden kanssa, mutta jossain kohtaa elämää tulee se tilanne, että pitää 'itsenäistyä' ja mun kohdalla se on nyt. Sain kouluhakemuksen lähetetyksi keskiviikkona, whipii! Ja voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että se ei lähtenyt Suomen suuntaan. Joku voi nyt taas vetää palkokasvia nenukkiin mun "suomivihasta", mutta antaa palaa vaan, jos mun valinnat, mielipiteet ja tunteet niin kovasti pistää suututtamaan. Mä en vain sopeudu sinne enää. Pointti tässä on nyt kuitenkin se, että ekaa kertaa vuosiin musta tuntuu siltä, että olen valmis takaisin koulun penkille täysin omasta tahdostani.
Asia, joka vaatii totuttelua on se, etten voi enää sanoa kenellekään, että mun kaikki isovanhemmat olisi elossa. Ensimmäisenä lähti mun äidin isä, joka on ollut iso osa mun lapsuutta ja nuoruutta ja asunut mun naapurina siihen asti, kunnes muutin jenkkeihin. Ehdin kuitenkin vielä jouluna näkemään papan kohtuullisen hyvävoimaisena ja omana itsenään, mihin olen tyytyväinen. Lepää rauahassa, kaipuu on suunnaton.
Kysymys kuuluukin siis nyt niin, että mitä te haluatte lukea. Kysymyksiä, aiheideoita ynnä muuta otetaan mielellään vastaan, koska minustakin olisi kiva saada tänne tallennettua palasia miun elämästä, mutten tosiaan enää saa kirjoitetuksi pikein mistään, koska kaikki on vaan rutiinia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)